Erilaisten häiriötapausten määrä taloyhtiöissä on kasvanut, ja turhautuneista asukkaista saattaa tuntua, ettei niihin pystytä puuttumaan. Usein paras keino käsitellä tilanne on nopea ja suora viestiminen taloyhtiön ja asukkaiden kesken: joskus jo epävirallinen huomautus voi oikaista asian. 

Koti on turvasatama, mutta mitä tehdä, kun sen rauha järkkyy? 

Asumishäiriöiden määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Esimerkiksi Kiinteistöliitto totesi syyskuisessa tiedotteessaan kehityksen huolestuttavaksi ja vaati sen korjaamiseksi välittömiä lainsäädäntötoimia. Myös Yle uutisoi elokuun lopulla häiriöilmoitusten määrän kasvaneen ainakin Helsingin alueella. 

Harmillinen kehityskulku onkin vienyt entistä useamman taloyhtiön uudenlaisen tilanteen eteen: pohtimaan, miten suitsia häiriökäytöstä tiloissaan ja tehdä yhtiöstä taas rauhallinen ja turvallinen asuinpaikka kaikille asukkailleen. 

Asumishäiriöt vakavoituneet viime vuosina 

Asia on havaittu myös Suomen Vuokranantajat ry:ssä, joka tarjoaa lakineuvontaa yksityisille vuokranantajille. Vaikka asumishäiriöistä ei ole kattavaa tilastoa, yhdistyksen juristi Saara Penttilä arvioi erilaisten häiriötilanteiden määrän kasvaneen viime vuosina – ainakin mitä voi päätellä heidän saamistaan yhteydenotoista.

– Kyllä meillä näkyy, että yhteydenottoja on tullut enemmän. Sen lisäksi häiriöiden laatu on ehkä vakavoitunut siitä, mitä se on muutama vuosi sitten ollut.

Hän toteaa häiriötilanteiden olleen aiemmin pääosin turhan kovaäänistä viikonloppujuhlintaa. Nykyisin tapaukset ovat vakavampia, ja niihin liittyy metelöinnin lisäksi tyypillisesti vahvempia päihteitä, irtaimiston tai huoneiston rikkomista ja pahimmillaan jopa väkivallan uhkaa. 

Yksittäisen asukkaan aiheuttama häiriö voi aiheuttaa taloyhtiössä laajastikin harmia, jolta muut asukkaat eivät voi välttyä. Suomen Vuokranantajien saamat yhteydenotot koskevat Penttilän mukaan yhtä lailla tilanteita, joissa soittavan vuokranantajan oma vuokralainen aiheuttaa taloyhtiössä häiriötä, tai joissa vuokralainen asuu häirikön naapurissa. 

– Pahimmillaan on käynyt niin, että naapurissa asuva on joutunut irtisanomaan oman vuokrasopimuksensa, jos häiriöihin ei ole kyetty puuttumaan nopeasti. 

Häiriön pitkittyessä dokumentointi kannattaa

Jos häiriötilanne on luonteeltaan yksittäinen ja siitä aiheutunut meteli vielä vähäistä, Penttilä rohkaisee asukkaita kommunikoimaan asiasta ensin keskenään. 

– Joskus lievemmissä tilanteissa ei ehkä ymmärretä, että ääni kuuluu niin kovaa.

Vakavammassa tilanteessa, ja mikäli muita vaihtoehtoja ei enää ole, hän kehottaa kuitenkin tekemään ilmoituksen häiriöstä isännöitsijälle. Jos tilanne on uhkaava, siitä kannattaa soittaa oitis hätänumeroon. Toistuvista häiriöistä olisi puolestaan hyvä pitää myös jonkinlaista päiväkirjaa. 

– Kirjata ylös päivämääriä, aikoja ja minkä tyyppistä häiriötä on ollut. Onko ollut huutamista, metelöintiä tai paiskottu ovia, Penttilä mainitsee esimerkkinä.

Kootut tiedot auttavat taloyhtiötä ja mahdollista vuokranantajaa puuttumaan asiaan. Penttilä korostaa, että vähääkin vakavammissa tapauksissa häiriöstä olisi aiheellista välittää tieto myös mahdolliselle vuokranantajalle. Jos asunto on vuokrattu, vuokranantajalla on mahdollisuus irtisanoa tai purkaa vuokrasopimus. Mikäli tilanne kärjistyy vuokralaisen häätöön asti, häiriöistä olisi kuitenkin hyvä olla saatavilla jonkinlaista näyttöä tai todisteita. 

Vapaamuotoiset huomautukset voivat korjata tilanteen

Taloyhtiön ainoa laissa säädetty keino tarttua häiriötilanteisiin on sitäkin järeämpi, eli hallintaanottomenettely. 

– Viime kädessä yhtiökokouksessa tehdään se päätös, että asunto otetaan asunto-osakeyhtiön hallintaan enintään kolmeksi vuodeksi, kertoo Penttilä. 

– Tämän ulkopuolella pehmeämpiä keinoja ovat vapaamuotoiset huomaukset ja pelisääntökeskustelut, eli ollaan yhteydessä asukkaaseen tai vuokranantajaan mahdollisimman alhaisella kynnyksellä, puututaan nopeasti.

Myös noilla pehmeämmillä keinoilla voi olla tilanteeseen toivottu vaikutus, ennen kuin häiriötä aiheuttaneelle asukkaalle päädytään antamaan laissa säädetty varoitus. Häiriötilanteissa olisikin Penttilän mukaan ylipäätään tärkeää, että tieto asiasta siirtyisi mahdollisimman nopeasti asukkailta ja naapureilta taloyhtiölle ja sieltä eteenpäin. 

Taloyhtiön muut asukkaat voivat kuitenkin turhautua, mikäli toistuviin häiriöihin ei tunnuta saavan ratkaisua aikaiseksi ja ne vain jatkuvat jatkumistaan. Penttilä toteaa taloyhtiöiden odottavan häiriöltä usein tietyn tyyppistä vakavuutta, ennen kuin siihen tartutaan järeämmin keinoin. Varsinkin jos häiriöilmoituksia on tullut vain yhdeltä asukkaalta, joissain tapauksissa taloyhtiö saattaa haluta odottaa, reagoivatko muutkin asukkaan asiaan. 

–  Näin halutaan karsia tilanteita, joissa kyse on enemmän naapurikemioista, hän selventää. 

Tuossa tilanteessa Penttilä kehottaa häiriöstä kärsivää asukasta keskustelemaan asiasta myös taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa. Mikäli riittävän moni on asiasta yhteydessä isännöitsijään, tilanteen koko laajuus on paremmin tiedossa toimenpiteitä varten. 

Avointa tiedonkulkua ja käytännön keinoja 

Penttilä korostaa avoimen tiedonkulun merkitystä taloyhtiön häiriötilanteisiin puuttumisessa. Häiriöistä olisi siksi tärkeä ilmoittaa jo varhaisessa vaiheessa. Taloyhtiö voi myös ohjeistaa esimerkiksi taloyhtiön ilmoitustaululla osakkaita ja asukkaita ilmoittamaan havainnoistaan. 

Penttilä muistuttaa, ettei taloyhtiöillä ole oikeutta saada poliisin käyntiraportteja, vaikka poliisi olisi käynyt jossain sen huoneistossa häiriötilanteen vuoksi. Näinpä myöskään asukkaiden yhteydenotot poliisille eivät siis kulkeudu itsestään taloyhtiön tietoon. 

– Voi hyvin käydä niin, että tieto ei kulje.

Penttilä huomauttaa mediaan asti kantautuneen tietoa taloyhtiöistä, jotka ovat palkanneet tiloihinsa vartiointia ja saaneet sillä jossain määrin rauhoitettua häiriönsä. Muitakin käytännön keinoja on kuitenkin saatavilla; esimerkiksi jo valvontakameroiden asentamisella voi olla hänen mukaansa asiaan toivottu vaikutus. Lisäksi älylukitus ja ovikoodit auttavat rajoittamaan asiattomien kulkua taloyhtiön yleisissä tiloissa ja näin vähentävät mahdollisia häiriötilanteita. 

– On aika pieni kustannus vaihtaa ovikoodia vaikka pienin väliajoin, jos tuntuu siltä, että se on lipsahtanut vääriin käsiin. 

Lakiuudistus helpottaa häiriöihin puuttumista 

Jos häiriöt koskevat vuokra-asuntoa, ne olisi hyvä tuoda mahdollisimman nopeasti myös vuokranantajan tietoon, Penttilä painottaa. Hänen kokemuksensa mukaan valitettavan usein ensimmäinen tieto, jonka vuokranantaja saa häiriötilanteesta, on taloyhtiöltä tullut varoitus asunnon hallintaanotosta. Puuttumiskeinoja olisi kuitenkin ollut aikaisemminkin. 

– Vuokranantajan menettely vuokrasopimuksen purkamiseksi olisi nopeampi ja kevyempi kuin se hallintaanotto.

Toisinaan häiriötilanteet kuitenkin ilmenevät yksittäisten huoneistojen ulkopuolella, taloyhtiön yleisissä tiloissa. Taloyhtiössä saattaa hyvä aavistus siitä, mihin huoneistoon ongelmat liittyvät, mutta jos asiasta ei ole varmuutta, niihin puuttuminen on vaikeaa. 

– Nykyinen laki taklaa hyvin asunnon sisällä tapahtuneet häiriötilanteet, mutta lievemmin esimerkiksi rappukäytävissä tai varastotiloissa tapahtuneita häiriöitä. Tähän on onneksi tartuttu huoneenvuokralain ja asunto-osakeyhtiölain päivitystyössä, Penttilä toteaa.

Päivitetyt lait tulevat voimaan todennäköisesti vuonna 2026. Täydennykset, joita niihin on kaavailtu vuokrasopimuksen purkamis- ja asunnon hallintaanottoperusteiden osalta, helpottanevat sen myötä vuokranantajan ja taloyhtiön puuttumista myös asuntojen lähiympäristössä tapahtuviin häiriöihin.

Älylukitus tullut osaksi taloyhtiöiden arkea

Kun älylukitukset alkoivat aikoinaan yleistyä asuinrakennuksissa, ensimmäisen sukupolven ratkaisuista kuultiin myös nurinaa. Avain oli työnnettävä lukkopesään tietyllä tavalla, jotta ovi olisi auennut, joten avaaminen saattoi vaatia useammankin yrityksen. Uudemmissa järjestelmissä kyseiset ongelmat vaikuttavat jääneen menneisyyteen – tai käyttäjät ovat vain oppineet oikean tekniikan oven avaamiseen. 

Moni taloyhtiö valitsee silti edelleen vanhan tutun mekaanisen lukituksen joko säästösyistä tai koska kokee, että sen ominaisuudet ovat jo sellaisenaan riittävät. Elektronisen lukitusjärjestelmän hankintakustannus onkin suurempi kuin perinteisen, mekaanisen ratkaisun. Sillä voidaan saavuttaa kuitenkin ominaisuuksia, jotka eivät mekaanisella järjestelmällä ole mahdollisia, näistä olennaisimpana parantunut lukitusturvallisuus. Lisäksi mekaanisen ja esimerkiksi älypuhelimella ohjattavan, täysin digitaalisen lukitusjärjestelmän väliin mahtuu myös mekaniikkaa ja sähköisiä toimintoja yhdistäviä elektromekaanisia järjestelmiä. 

Helpotusta avainhallintaan 

Taloyhtiöissä on tavallista, että vara-avaimia ajautuu teille tietämättömille. Älylukkoihin siirtymistä perustellaankin usein ennen kaikkea turvallisuudella. Kun avaintenhallinta hoituu digitaalisesti, avaimia voidaan helposti ohjelmoida käyttöön ja räätälöidä niille tarvittavia pääsyoikeuksia. Kadonneet avaimet voidaan poistaa käytöstä, jolloin ei ole riskiä siitä, että niitä päätyisi vääriin käsiin. Lisäksi elektronisessa lukitusjärjestelmässä on mahdollisuus tallentaa kulkutietoja siitä, millä avaimella taloyhtiön tiloissa on mihinkin aikaan liikuttu. Tämä voi yhtä lailla ennaltaehkäistä väärinkäytöksiä kuin auttaa selvittämään niitä jälkikäteen. 

Sähköinen lukitus parantaa myös taloyhtiön esteettömyyttä, sillä se mahdollistaa muun muassa oviautomatiikan käytön ulko-ovilla. Lisäksi sähköinen lukitusjärjestelmä mahdollistaa vain tiettynä aikana tai tietyissä tiloissa toimivien avainten lisäksi myös muunlaiset kulkutavat, kuten yksilölliset ovikoodit, joilla esimerkiksi sauna- tai kerhotilan ovi aukeaa vain oman vuoron aikana.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Freepik