Joissain taloyhtiöissä päädytään teettämään putkiremontti perinteistä kevyemmillä menetelmillä tai eri vaiheisiin pilkottuna, jotta sen mittavat kustannukset eivät kuormittaisi taloyhtiön taloutta kertaheitolla. Parempaa säästöä voisi saada kuitenkin pitkäjänteisyydellä ja hyödyntämällä rakennusalan suhdanteita.

Linjasaneeraus on tunnetusti työläs, pitkäkestoinen ja ennen kaikkea kustannuksiltaan suuri hanke. Taloudellisista syistä – tai vaikkapa asumisviihtyvyyden vuoksi – joissain taloyhtiöissä saatetaankin pyrkiä toteuttamaan se mahdollisimman vähällä vaivalla, kenties jopa pidemmällä aikajänteellä eri vaiheisiin pätkittynä.

Nykyisten matalien korkojen aikana putkiremontin pilkkominen osiin ei ole kuitenkaan välttämättä tarpeen – ainakaan rahoitussyistä.

– En näe, mistä se säästö siinä tulisi. Rakennuttaminen maksaa joka kerta erikseen ja asumishaitta olisi vain kaksinkertainen. Remontit ovat vääjäämättä edessä, jos taloa aiotaan pitää asuinkäytössä, toteaa Kaarinan kaupungin tekninen johtaja Jyrki Haapasaari. Urallaan hän on toiminut lehtorina Turun ammattikorkeakoulun rakennustekniikan koulutusohjelmassa, istunut eri taloyhtiöiden hallituksissa 1990-luvun alusta lähtien sekä rakennuttanut, kunnossapitänyt ja saneerannut tilaajan näkökulmasta jo yli 15 vuoden ajan.

Tilanne voi olla toki erilainen, jos taloyhtiö ei yksinkertaisesti saa riittävästi lainaa koko putkiremontin toteuttamiseksi kerralla. Haapasaari huomauttaa, että hänen kokemuksensa on kertynyt enimmäkseen isommista kaupungeista, joissa kiinteistöjen arvo säilyy suhteellisen hyvin, jopa nousee.

– Silloin taloyhtiöiden on mielekästä lähteä remonttiin ja pankit rahoittavat sitä mielellään.

Linjasaneerauksessa kustannuksia kertyy

Isommissa kunnissa taloyhtiöt ryhtyvät Haapasaaren mukaan remontteihin yleensä järkevästi ajoitettuna eli siinä vaiheessa, kun putkivuotoja ja tukoksia alkaa ilmetä ja niiden korjauskustannukset alkavat kasvaa. Varsinkin kasvukeskuksissa remonttiin käytetty raha näkyy tavallisesti myös asuntojen osittaisena arvon nousuna sekä myynnin helpottumisena.

– Muuttotappioseuduilla ei välttämättä saada ikinä niitä rahoja takaisin. Jos remonttiin pistetään 600 euroa per neliö, asunnon arvo kasvaa ehkä 200 euroa neliöltä. Siellä ne ovat eri tavalla vaikeita päätöksiä, ja voi olla, että pankki ei rahoitakaan remonttia.

Perinteisessä linjasaneerauksessa rakenteet avataan, vanhat putket poistetaan ja niiden tilalle asennetaan uudet. Menetelmä onkin siis työläs, aiheuttaa pölyä ja melua ja vie aikaa. Lisäksi perinteistä menetelmää käytettäessä huoneistojen kylpyhuoneet menevät uusiksi, niiden pinnat avataan ja tehdään muun muassa uudet lattiakaivot ja uusi viemäri. Siten remontin kustannuksetkin paisuvat helposti suuriksi.

– Ensin on hirveä purkaminen, että putkiin päästään käsiksi ja sitten taas rakentaminen, toteaa Haapasaari. Koska rakenteet joka tapauksessa revitään auki, samaan syssyyn tehdään usein muitakin perusparannuksia esimerkiksi sähkö-, tietoliikenne- ja antenniverkon osalta, mikä myös kasvattaa osaltaan kokonaiskustannuksia. Myös ilmanvaihdon poistoilman lämmöntalteenottojärjestelmiä toteutetaan yhdessä linjasaneerauksen kanssa.

Pinnoitus putkien vaihtamisen vaihtoehtona

Perinteiselle menetelmälle on kuitenkin tarjolla kevyempiä vaihtoehtoja, joilla putkiston käyttöikää saadaan jatkettua. Haapasaaren mukaan noita menetelmiä myös käytetään nykyään yleisesti.

– Ensinnäkin niin sanotut sukittaminen ja pinnoittaminen, joissa putkia ei vaihdeta, vaan ne putsataan ja pinnoitetaan sisäkautta. Se ei riko rakenteita, joten remontti on sitä kautta huokeampi, paljon nopeampi eikä kylpyhuoneita ei ole pakko uusia.

Sujutuksessa puolestaan vanhan putken sisälle nimensä mukaisesti sujutetaan paineilman avulla uusi, hartsissa kyllästetty polyesterihuopaputki. Menetelmät edellyttävät kuitenkin sitä, että vanha putki on vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa toimiakseen muottina uudelle. Sen on esimerkiksi kestettävä sisäpuolista rassausta, jotta massa tarttuisi pintaan hyvin. Jos putki on päässyt jo liian huonoon kuntoon, voikin olla, että se voidaan enää vain uusia.

Haapasaari kertoo, että pinnoittajat lupaavat pinnoitetuille putkille vuosikymmenten takuuta.

– Kyllä niitä markkinoidaan ihan perinteisen kaikkien putkien vaihtamisen vaihtoehtona eikä tilapäisratkaisuna. Olen kuitenkin ehkä enemmän perinteisen putkiremontin kannalla silloin, kun putkien vaihtaminen on kohtuudella tehtävissä.

Perinteinen menetelmä soveltuu hänen mukaansa hyvin käytettäväksi esimerkiksi silloin, kun kyseessä on tavanomainen kerrostalo, jossa kaikki kerrokset ovat suurin piirtein samanlaisia keskenään, kylpyhuoneet päällekkäin ja rakenteet ohuita.

– Jos kyseessä on kuitenkin hankala kohde, jossa putkien uusiminen tulisi todella kalliiksi, pinnoittaminen on hyvin järkevää, Haapasaari huomauttaa. Hän lisää korjausmenetelmän valinnan riippuvan kuitenkin myös siitä, mille asioille taloyhtiössä annetaan arvoa:
– Mikä on esimerkiksi kylpyhuoneiden tilanne: minkä verran asukkaat ovat jo itse uusineet niitä valmiiksi ja olisiko niitä hyvä uusia nyt sitten porukalla?

Sisäpuoliset korjausmenetelmät sopivat viemäreille

Talon alla sijaitseva pohjaviemäri on Haapasaaren mukaan eräs kriittinen osa, josta linjasaneeraus usein aloitetaan. Kyseinen viemäri on rakennuksessa kovimmalla käytöllä, kertyyhän siihen vedet kaikista asunnoista.

– Se on yleensä huonoimmassa kunnossa, ja jos se menee tukkoon, niin sitten kaikkien asuntojen viemärit ovat tukossa.

Pinnoittaminen tai sukittaminen soveltuvat Haapasaaren mukaan kenties parhaiten juuri pohjaviemäriin ja isompiin linjoihin. Hän kuitenkin huomauttaa, että pinnoitusmenetelmän soveltuvuudesta käyttövesiputkien kunnostamiseen on mahdollisten pinnoiteaineiden liukenemisen terveysvaikutusten vuoksi erilaisia näkemyksiä. Pääasiassa pinnoittamista hyödynnetäänkin viemäriputkissa.

Tyypillinen ratkaisu onkin pinnoittaa rakennuksen viemäriputket ja asentaa uudet käyttövesijohdot pintavetona. Se ei edellytä seinien avaamista, sillä vanhat putket voidaan tyhjätä, tulpata ja jättää seinien sisään.

– Tämän voi tietysti jakaa kahtia, niin kuin monesti tehdäänkin. Ensin uusitaan ne paineelliset pintajohdot, joissa vahinko on suuri, jos jotain menee rikki: vettä tulee äkkiä ja paljon. Sitten viemärit pinnoitetaan ehkä vähän myöhemmin toisella kerralla, kertoo Haapasaari.
Usein pinnoitus ja vesijohtojen uudelleen vetäminen tehdään kuitenkin yhtä aikaa. Haapasaari muistuttaa, että työstä aiheutuu joka tapauksessa jonkin verran asumishaittaa ja projektiin ryhtymisestä koituu aina kuluja, joten on edullisempaa tehdä kaikki kerralla. Pinnoituskaan ei ole lopulta mitään halpaa huvia, sillä jo rakennuttaminen itsessään maksaa:

– Aina tulee ne hankekustannukset; tehdään suunnitelmat, kilpailutetaan tarjoukset, tehdään sopimukset, valvotaan, vastaanotetaan urakat.

Ajoissa aloitettu hanke voi käydä edullisemmaksi

Haapasaarella on kokemusta taloyhtiön putkiremontista myös osakkaan ja asukkaan näkökulmasta. Hän asuu vuonna 1963 valmistuneessa rakennuksessa, jonka linjasaneeraus saatiin päätökseen viisi vuotta sitten. Hankkeeseen ryhdyttiin hyvissä ajoin, ennen kuin kohdalle ehti osua hankalia putkivuotoja. Haapasaari kiitteleekin taloyhtiönsä hallitusta viisaasta ennakoinnista ja suosittelee muitakin taloyhtiöitä olemaan ajoissa liikkeellä:

– Sitten voi rauhassa suunnitella tai jopa odottaa sopivaa suhdannetta, että saadaan parempia tarjouksia. Ja ensimmäisen tarjouskierroksen perusteella ei ole välttämättä pakko valita, jos tuntuu siltä, että tarjoukset ovat kalliita.

Taloyhtiö voi kysyä myöhemmin lisää tarjouksia tai selvittää, miksi ne olivat kalliita: oliko mukana kenties kohtuuttomia vaatimuksia tai voisiko urakan laajuutta pienentää, ja kysyä sitten uudelleen tarjouksia?

Haapasaaren oman kokemuksen mukaan taloyhtiöiden korjaustilanne on yleisesti ottaen hyvä, eikä putkiremonttiin ryhtymisessä viivytellä turhaan. Myöskään ylikorjaamista ei yleensä harrasteta.

– Hiukan ehkä pitkäjänteisyyttä voisi olla jonkin suhdanteen hyödyntämisessä, hän pohtii.

Taloyhtiöissä voitaisiin esimerkiksi miettiä pidemmällä aikajänteellä, olisiko sillä hetkellä niin kova rakentamisen suhdanne, ettei korjauksiin kannata vielä ryhtyä. Tai päinvastoin: jos alalla on hiljaista, voisiko olla jo kannattavaa toteuttaa korjauksia, vaikka niitä ei aivan vielä tarvittaisi? Näin voitaisiin saada remontin hintaa alemmas ja paremmat tekijät kuin korkeasuhdanteessa, jolloin tekijöistä on kova kysyntä.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Pixabay