Kirjoittaja Ilari Siekkinen on rakennusmestari, joka toimittaa Paikat Kuntoon -tv-ohjelmaa.
Urakoitsijoiden alihankintojen ketjutus ei tunnu loppuvan millään konstilla. Tilaajavastuulain edellyttämien todistusten saaminen on edelleenkin hankalaa. On valitettavasti täysin selvää, että tästä ongelmasta ei päästä kokonaan eroon.
Urakoitsijoiden solmima alihankintasopimus ketjuuntuu yleensä huomaamatta. Tietyt alihankkijat ostavat palvelunsa välittömästi seuraavalta ja he taas sitä seuraavalta portaalta. Alihankintojen ketjuttajat eivät enää itsekään tiedä, keiden kanssa ovat tekemisissä.
EU on mahdollistanut meille vapauden toimia Euroopassa työtehtävissä niin sanotusti yli rajojen. Tämä onkin mainio asia. Valitettavasti tämän myötä väärinkäytökset ja harmaa talous ovat lisääntyneet. Lisäksi kielimuuri aiheuttaa joskus ongelmia, varsinkin ”alihankintaketjun alapäiden” toiminnassa. Ulkomaisessa työvoimassa ei sinänsä ole vikaa. Korostan, että tällaisissa organisaatioissa toimii yhtä lailla kotimaistakin väkeä.
Vika piilee alihankintaketjun alapään ”päälliköissä”. Päällikkö ei välttämättä tiedä, eikä välitä, keitä on tulossa maanantaina riviin. Näin ollen hän ei tietenkään tiedä työhön tulevien ammattitaitoa. Päällikkö vetää vain välistä. Hänelle on pääasia, että laskutus toimii – tavalla tai toisella, mutta nopeasti.
Usein nämä ”päälliköt” eivät itse osallistu varsinaiseen työntekoon, vaan ajelevat ympäriinsä ja juonivat uusia keinoja vetää välistä mahdollisimman paljon ja helposti. On paljon tapauksia, joissa alapäiden päälliköt eivät ole koskaan käyneetkään työmailla, joilla heidän väkensä työskentelee. Jos kaikki menee ”käteen”, niin ainahan voi mennä hymyssä suin kauppaamaan palveluitaan uusille uhreille.
Välinpitämättömät alapäät vähät piittaavat laadusta, aikataulusta ja varsinkaan lopputuloksesta. Työstä ei oteta minkäänlaista vastuuta. Tälle porukalle ei ole yleensä asetettu seuraamuksia esimerkiksi työn laadusta.
Ihmettelen näitä lyhytkatseisia tuhertajia ja varsinkin sitä, että tällaiseen annetaan mahdollisuus.
Lähes poikkeuksetta alapään touhuihin liittyy harmaa raha. Jokainen normaali kansalainen osaa käyttää laskinta sen verran, että huomaa mahdottomaksi yhtälöksi ketjun alapään virallisen palkanmaksun mahdollisuuden.
Ketjuun voi hyvinkin liittyä 5–10 yritystä. Viralliset todistukset näyttävät toiminnalle yleensä vihreää valoa. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta päällikön touhuista. Ketjun loppupään sotut ja muut viralliset maksut ovat hänelle utopiaa.
Firmaa voi pyörittää melko pitkään, ennen kuin tie nousee pystyyn. Ketjutus tapahtuu niin tehokkaasti, ettei se ole hallittavissa rakennusalan projekteissa. Tähän on usein syynä projektien lyhytkestoisuus. Projekti alkaa olla jo lopuillaan, ennen kuin totuus alihankintaketjun alapäästä kaikkine laiminlyönteineen paljastuu.
Yksi tapa kitkeä ketjutusta voisi olla vaatia alihankintasopimuksen teon yhteydessä työn suorittajaksi vain ja ainoastaan sopijaosapuolen omia työntekijöitä. Tämäkään ei tietenkään ole helppoa, mutta mahdollista. Mikäli asiassa tapahtuu lipsumista, tilaaja voi asettaa alihankkijalle talouspakotteita. Jo muutaman päivän viive laskunmaksussa panee vipinää töppösiin.
Lopuksi eräs tapaus päällikön työnjohtamisesta ja työhön opastamisesta:
Työmaalla oli syntynyt pattitilanne. Työntekijä ei ymmärtänyt Suomea, kun pääurakoitsijan edustaja yritti ohjeistaa työhön liittyvää asennustapaa. Asia ei mennyt perille millään ilveellä.
Alihankintaketjun alapään päällikkö tuli kuin tulikin työmaalle useiden kehotusten saattelemana. Hän täräytti Mersulla paikalle selvittämään tätä yksinkertaista asiaa. Valitettavasti myöskään päällikkö ja työntekijä eivät ymmärtäneet toisiaan.
Mutta ei hätää. Päällikkö soitti siltä seisomalta tulkille, kyseli projektiin liittyvät faktat pääurakoitsijan edustajalta lause lauseelta ja kehotti tulkkia kääntämään asiat työntekijälle.
Keskusteluun osallistui lopulta asiakas, joka oli tehnyt urakkasopimuksen pääurakoitsijan kanssa. Pääurakoitsija ei ollut tehnyt alihankintasopimusta tämän päällikön kanssa, vaan työ oli tilattu eri firmasta. Alihankkija oli ketjutellut aikansa ja paikalle olikin pyyhältänyt päällikkö Mersullaan.
Tarinan loppu on tyypillistä tämän päivän historiaa: Mersu-päällikön työt loppuivat tämänkin pääurakoitsijan työmailla välittömästi, kuten myös ketjutuksen alkuun panneen alihankkijan työt. Mersu-mies starttasi todennäköisesti hymyssä suin muille ”mestoille ” kultaa vuolemaan.
Kansallisella tasolla ei mikään muuttunut rakennusmaailmassa.
Kirjoittaja työskentelee työpäällikkönä Näsin Vesijohtoliike Oy:ssä ja toimittaa Paikat Kuntoon -tv-ohjelmaa.