Kuva: Pauli Seppälä
Muistutus 2000-luvunVäinölänkadun lapsille siitä, että taannoin ajeltiin mäki- eikä mopoautoilla.
Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista. Mutta muitakin vaihtoehtoja on. Kun taloyhtiön rappukäytävään maalataan taideteos, kiinteistö saa persoonallista luonnetta ja bonuksena vahingontorjuntajärjestelmän. Niin omat kuin vieraatkin ottavat teokset suojelukseensa ja kuljettavat muuttokuormat niiden ohi silkkihansikkain.
Asuntojen ja asumisen kehitysyhtiö Kruunuasunnot Oy omistaa Suomessa noin 230 asuintaloa. Se on teettänyt vuosien varrella kiinteistötaideteoksia lukuisiin kohteisiin. Teosten joukossa on muun muassa julkisivuihin tehtyjä reliefejä ja rappukäytävämaalauksia.
Strategian isä on toimitusjohtaja Reijo Savolainen. Hän sai ajatuksen kiinteistötaideteosten suosimisesta ulkomaanmatkoilta.
Keski-Euroopassa vastaan saattaa tulla talon kyljessä komeileva kullattu saapas, joka muistuttaa rakennuksen historiasta suutarin talona. Yhdysvalloissa asunnonhankkijaa kiinnostaa ennen kaikkea osoite eikä suomalaiseen tapaan neliöt.
Yhdistämällä nämä kaksi erillistä asiaa syntyi ajatus, että talon yksilöllisyyttä ja sitä kautta osoitteen tunnettuutta voisi kehittää persoonallisilla maalauksilla.
– Asunto-osakeyhtiöissä näkee kiinteistötaidetta korkeintaan satunnaisesti. Ihmettelen, miten niukasti asian merkitys on oivallettu. Kustannukset ovat pieniä, perusparannuksen hinnassa kyse ei ole edes kokonaisista prosenteista, sanoo Savolainen.
Rakennuksen ehdoilla
Kruunuasunnot teettää taideteoksia omistamiinsa kiinteistöihin perusparannusten yhteydessä, jos sopiva aihe tuntuu löytävän.
– Työ on tehtävä rakennuksen ehdoilla niin, että asukkaat mieltävät sen kuuluvan taloon. Jos hyvää ideaa ei keksitä, asiaa ei kannata lähteä työstämään väkisin.
Tavallisimmin kiinteistötaideteos maalataan rappukäytävään. Julkisivuihin taidetta tehdään harvemmin, koska projektit ovat vaikeampia toteuttaa ja vaativat rakennusluvan. Niitäkin on tehty ja näissä tapauksissa talon tunnettuus on kasvanut roimasti.
– Asukkaiden palaute toteutetuissa kohteissa on ollut suorastaan mairittelevaa.
Teokset ovat jopa synnyttäneet positiivisen ongelman. Asukkaat ovat ryhtyneet kyselemään malttamattomina oman taideteoksensa perään niissäkin taloissa, joissa perusparannusta ei ole lähitulevaisuudessa näköpiirissä.
Kiinteistötaiteen yllättävä piirre on, että se torjuu ilkivaltaa ja huolimattomuudesta johtuvaa kolhimista.
– Ihmiset kokevat, että kun taloja ja asukkaita arvostetaan taiteella, hekin arvostavat taloa. Muuttokuormat kulkevat hillitymmin ja porraskäytävät säilyvät kunnossa paremmin. Kiinteistötaide toimii suorastaan talojen suojelusenkelinä. En muista yhtäkään Kruunuasuntojen taideteokseen kohdistunutta ilkivaltatapausta.
Harvinaisen vaivaton tapa suojata kiinteistö.
Historiallisia seinämaalauksia
Väinölänkatu 22 Tampereen Tammelassa on puolivalmis remonttityömaa. Talon kahdesta rappukäytävästä paljastuu yllättävä näky. Saneerauksen kynsissä olevat portaikot ovat muuten kuin pommin jäljiltä, mutta yksi työvaihe on jo valmistunut: seinillä on uutuuttaan hohtavat maalaukset.
Niissä kuvataan lapsia leikkimässä muun muassa Tammelassa, Keskustorilla ja Sorsapuistossa 60-luvun kaupungissa. Talo valmistui samoihin aikoihin.
Maalauksista ovat vastuussa taiteilijat Joona Huotari ja Jussi Lepistö Kuvantuojat-yrityksestä. Kruunuasunnot värväsi heidät täydentämään Väinölänkatu 22:n sekä myöhemmin valmistuvan Väinölänkatu 24:n perusparannustyön.
Työn suurin kynnys oli ylitettävä heti ensimmäiseksi. Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty.
– Haastavin vaihe on sopivan aiheen löytäminen. Se ratkaisee eniten ja sen valinnassa on suurin vastuu. Teokset tehdään asukkaita eikä taiteilijaa varten. Pitää miettiä, mitä merkittävää talon historiassa on ja mistä ihmiset ovat ylpeitä ja kiinnostuneita. Tavallisimmin tuodaan esiin mennyttä aikaa, kertoo Huotari.
Väinölänkadun teosten ideoita kypsyteltiin pari kuukautta. Ideoinnin pohjaksi Huotari ja Lepistö perehtyivät Tampereen historiaa käsittelevään kirjallisuuteen.
– Lähdimme ajattelemaan aihetta siitä näkövinkkelistä, että mitä olisi mielekästä jäljentää kyseisellä aikakaudella valmistuneeseen taloon. Päädyimme kuvaamaan Tamperetta 60-luvulla, joka oli talojen valmistumisen sekä muutoksen ja rakentamisen aikaa.
Tilaajan valinta
Huotarille ja Lepistölle kiinteistötaiteilu on jo tuttua puuhaa. Aiheen löydyttyä he tekevät tavallisesti luonnoksia yli lopullisen tarpeen ja tilaaja valitsee niiden joukosta itseään eniten miellyttävät. Taloyhtiössä valintakuviot kannattaa miettiä kahteen kertaan, sillä kovemmistakin faktoista kuin maalausten paremmuudesta on saatu yhtiökokouksessa riita aikaan.
Huotarin mukaan vastaan ei ole tullut tilanteita, joissa sydäntä särkisi oman suosikkiteoksen jäädessä karsintavaiheeseen. Kaikki luonnokset ovat jo lähtökohtaisesti sellaisia, joita miehet haluavat maalata.
– Joskus on kyllä käynyt niin, että olen suunnitellut ehyen kokonaisuuden ja Jussi toisen, ja tilaaja on halunnut molemmista vain osan. Tällöin voisi ajatella yhtenäisyyden kärsivän, mutta luonnokset ovat sopineet yhteen eikä tästä ole ollut haittaa, tuumaa Huotari.
Usein työ kehittyy seinän äärellä luonnosvaiheesta vielä askeleen ja teos täydentyy pienillä yksityiskohdilla.
Tiimityötä
Väinölänkadun seinämaalaukset on tehty kovan työn lisäksi tutuilla ja turvallisilla välineillä: pensseleillä, teloilla ja Tikkurilan Lujalla. Taiteilijat sekoittavat haluamansa sävyt valkoisesta ja perusväreistä.
– Teimme myös jonkin verran läpikuultavia värikerroksia läpikuultoaineella. Luja kestää hyvin ja seiniä voi pestä jälkikäteen, kertoo Huotari.
Käytännön maalaustyö kesti viisi pitkää työpäivää rappukäytävää kohti.
– Maalaaminen on vapain työvaihe. Siinä voi nautiskella ja antaa mennä vaan sekä luottaa siihen, että suunnitelma toimii ja vain paranee luonnoksiin nähden.
Huotarin mukaan yksi määräävimmistä seikoista kiinteistötaiteessa on teoksen suuri koko. Se vaatii suhtautumaan työhön eri tavalla kuin pienelle kankaalle maalattaessa.
Aikataulu on vapaata taiteilua kireämpi. Pientä taulua voi sutia omin nokkineen vaikka maailman tappiin, mutta rappukäytävässä pitää työskennellä tehokkaasti. On tehtävä tarkat suunnitelmat etukäteen, jotta työ etenee niin kuin kalenteriin on merkitty.
Väinölänkadun seinämaalaukset ovat ennen kaikkea tiimityötä.
– Välillä toinen maalasi yhden maalauksen ja toinen toisen, välillä maalasimme samaa maalausta yhdessä. Keskustelemme ideoista jo luonnosteluvaiheessa.
Miten taiteilijoiden ja remonttimiesten yhteiselo rappukäytävässä mahtoi sujua?
– Olimme varmasti muiden työntekijöiden tiellä ja he meidän tiellämme. Tämä ei ole mitenkään ainutkertaista. Kunkin on vain löydettävä oma tilansa.