Kunnossapitotarveselvityksen merkitys kasvoi


Tänä vuonna tuli voimaan uusi määräys, jonka mukaan taloyhtiön kunnossapitotarveselvitys, lainatiedot ja vastiketiedot pitää ilmoittaa Maanmittauslaitoksen huoneistotietojärjestelmään.

Huoneistotietojärjestelmään koottavat tiedot antavat aiempaa kattavamman kokonaiskuvan taloyhtiön taloudellisesta tilanteesta ja tulevista kustannuksista. Järjestelmästä potentiaalinen ostaja ja asunto- tai taloyhtiölainaa myöntävä pankki näkevät taloyhtiön korjaustarpeen samassa muodossa kaikista kohteista.

Läpinäkyvyyden uskotaan suojaavan taloyhtiöitä ylivelkaantumiselta. Huoneistotietojärjestelmä tuo entistä paremmin näkyville tulevat korjaushankkeet, joilla voi olla merkitystä niin yksittäisen asunnon arvon kehitykselle kuin koko taloyhtiön maksuvalmiudellekin. 

Kun kunnossapidon tarve ja kustannukset ovat kaikkien osapuolten tiedossa, voidaan välttyä tilanteilta, joissa remontit kasaantuvat, rahoitus ei riitä tai osakkaiden maksuvelvoitteet kasvavat hallitsemattomasti. Huoneistotietojärjestelmään toimitettavat tiedot on päivitettävä aina tietojen muuttuessa ja vähintään vuosittain yhtiökokouksen jälkeen. 

Kunnossapitotarveselvitys kannattaisi tehdä pidemmälle aikavälille

– Lakisääteisesti yhtiökokoukselle esiteltävän kunnossapitotarveselvityksen tulee sisältää olennaiset kunnossapitotarpeet seuraaville viidelle vuodelle. Olennainen tarkoittaa sellaisia toimenpiteitä, joilla on vaikutusta asumisen kustannuksiin, sanoo tutkimuspäällikkö Olli Rekonen Isännöintiliitosta. 

– Ainakin isommissa yhtiöissä kunnossapitotarpeet kannattaisi kartoittaa vähän pidemmällekin tulevaisuuteen – esimerkiksi kymmenen vuoden aikajänteellä. Silloin ihmiset pystyisivät varautumaan henkilökohtaisessa taloudessaan siihen, että tulevaisuudessa rahoitusvastikkeet saattavat kasvaa merkittävästikin, jos yhtiössä tehdään suuria remontteja. 

Pyrkimys on välttyä ikäviltä yllätyksiltä – on sitten kyse osakkaista tai potentiaalisista asunnon ostajista. Kunnossapitotarveselvitys saattaa auttaa myös rytmittämään isoja korjaushankkeita. Usein esimerkiksi linjasaneeraus ja julkisivuremontti tulevat tehtäviksi suunnilleen samoihin aikoihin. Useimmat taloyhtiöremontit maksetaan lainarahalla ja jos kaksi isoa hanketta halutaan tehdä samaan aikaan, saattaa rahoitus muodostua ongelmaksi varsinkin hiljenevillä paikkakunnilla, kun pankki ei pysty lainoittamaan. Silloin pidemmälle tulevaisuuteen tehty kunnossapitotarveselvitys voi olla rahoittajalle hyvä signaali.

Mieluummin liikaa kuin liian vähän informaatiota

Kunnossapitotarveselvityksen pitää siis kertoa seuraavien viiden vuoden aikana vastaan tulevista kunnostustarpeista. Paperi esitellään yhtiökokouksessa, mutta se ei ole päätösasia, vaan annetaan kokousväelle tiedoksi.

Selvityksen laatii usein isännöitsijä, mutta vastuu sen sisällöstä on hallituksella. Siihen kannattaakin suhtautua vakavasti, sillä ainakin kerran on taloyhtiön hallitus joutunut korvausvastuuseen ylimalkaisesti tehdyn kunnossapitotarveselvityksen vuoksi.

Hyvin tehdyssä kunnossapitotarveselvityksessä on mahdollisimman kattavasti tietoa tulevista korjauksista. Pelkkä päivämäärien vaihtaminen edellisvuotiseen paperiin ei siis riitä. Olennaista on tehdä myös ajatustyötä sen suhteen, onko ilmennyt jotakin uutta – kuten vaikkapa putkivuotoja – joiden vuoksi kunnostustarpeita on syytä arvioida uudelleen. Selvitykseen kannattaa eritellä kohteet aika tarkasti.

Jos selvityksessä esimerkiksi lukee vain ”lämmitysjärjestelmä”, niin se ei kerro osakkaille vielä yhtään mitään. Se kun voi tarkoittaa sitä, että kaukolämpöpaketti pitää vaihtaa tai että halutaan luopua kaukolämmöstä kokonaan ja vaihtaa vaikka maalämpöön. Kyseessä on kaksi aivan eri kustannusluokan hanketta.

– Myös arvioitu ajankohta kannattaa kirjata ja perustella arvio. Onko arvion taustalla tehty kuntotutkimus vai perustuuko se siihen, että esimerkiksi putkisto on tietynikäinen? Myös kustannusarviot eri kohteiden kunnostustarpeista ovat osakkaille tarpeellista tietoa, muistuttaa Rekonen. 

– Selvityksen on tietysti oltava mahdollisimman realistinen ja todenmukainen. Moni ostajaehdokas tarkistaa kunnossapitotarveselvityksen etukäteen ja jos siellä ei ole mitään, hän saattaa ajatella, että se on hyvä asia. Näin ei välttämättä ole, koska se saattaa tarkoittaa myös sitä, että korjauksiin ei keskitytä eikä rakennuksen todellisesta kunnosta ole rehtiä tietoa. 

Jotta asioita saadaan rullaamaan, on hyvä kirjata sekin, mitä tehdään seuraavaksi: aletaanko vaikkapa etsiä tekijöitä jollekin remontille vai seurataanko vielä tilannetta.

Uusi ilmoitusvelvollisuus on työllistänyt isännöitsijöitä jonkin verran, vaikka tiedot siirtyvät toimistojen käyttämistä isännöintijärjestelmistä rajapintoja pitkin huoneistotietojärjestelmään. Toki alalla on erilaisia toimijoita. Jotkut pienemmät ja perinteisemmät toimistot ovat saattaneet joutua viemään tiedot manuaalisesti omista ecxeleistään ja se on tietysti tarkoittanut ylimääräistä työtä. 

Huoneistotietojärjestelmä ei sinällään ei muuta kunnossapitotarveselvityksen sisältöä, mutta tekee niistä entistä läpinäkyvämpiä. Olettaa voisi, että pankit ottavat muutoksen vastaan tyytyväisinä, sillä nyt niiden käytössä on kätevämpi kanava saada tietoja niistä kohteista, joihin myöntävät asunto- tai taloyhtiölainoja.

Huoneistotietojärjestelmä kokoaa yhteen taloyhtiöiden tiedot

Huoneistotietojärjestelmä on Maanmittauslaitoksen ylläpitämä rekisteri, joka kokoaa tiedot asunto-osakeyhtiöistä eli taloyhtiöistä ja huoneistojen omistuksista, panttauksista ja rajoituksista sekä taloyhtiöiden hallinnollisista tiedoista. Niitä ovat remontti- ja taloudelliset tiedot.

Huoneistotietojärjestelmä vauhdittaa sähköisen asuntokaupan yleistymistä ja edistää monin tavoin asuntomarkkinoiden digitalisaatiota. Taloyhtiöiden tietoja saa yhtenäisen huoneistotietojärjestelmän ansiosta helpommin, ja tiedot ovat vertailukelpoisia. 

Taloyhtiöt ja isännöitsijät ilmoittavat huoneistotietojärjestelmään osakeluettelot, yhtiölainat, kunnossapito- ja muutostyöt, osakasmuutostyöt sekä osakkeenomistajien lainaosuudet ja vastiketiedot.

Kuka kirjaa tietoja, ketkä niitä käyttävät

Taloyhtiö vie yhtiöjärjestyksen tiedot Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin, josta tiedot siirtyvät automaattisesti Maanmittauslaitoksen huoneistotietojärjestelmään. Pankit ja luotonantajat ilmoittavat yhtiölainat sekä panttaukset ja voivat hakea asiakkaan puolesta huoneiston omistuksen rekisteröintiä Maanmittauslaitoksesta.

Maanmittauslaitos merkitsee Ulosottolaitoksen, Tullin ja Poliisin ilmoittamat rajoitusmerkinnät huoneistotietojärjestelmään. 

Osakkeenomistajat voivat varmistaa omat omistuksensa ja niiden mahdolliset panttaukset ja rajoitukset sekä huoneiston muutostöiden tiedot. He voivat myös tarkastella oman taloyhtiönsä remontti- ja lainatietoja.

Isännöitsijä ja taloyhtiön hallitus käyttävät tietoja taloyhtiön hallinnossa ja päätöksenteossa.

Kiinteistönvälittäjät käyttävät tietoja hoitaessaan ostajan ja myyjän puolesta asuntokauppaa.

Pankit käyttävät tietoja, kun ne myöntävät asuntolainaa tai määrittävät asunnon vakuusarvoa.

Verohallinto käyttää tietoja verotuksen valvontaan.

Ulosottolaitos, Tulli ja Poliisi käyttävät tietoja henkilön tai yrityksen omistusten selvittämisessä. Tulli voi käyttää tietoja omistuksista, rajoituksista ja panttauksista tullivalvontaan ja tullirikosten estämiseen tai paljastamiseen.

Tutkijat ja media käyttävät huoneistotietojärjestelmän tietoja enenevässä määrin. Asiakaspalvelun kautta he voivat saada tietoa taloyhtiöstä. Positiivinen luottotietorekisteri saa huoneistotieto-järjestelmästä tiedot henkilöiden taloyhtiölainavastuista.

Huoneistotietojärjestelmän ylläpito rahoitetaan omistuksen rekisteröinnistä ja tietopalvelujen myynnistä saatavilla tuloilla sekä valtionrahoituksella. Huoneistotietojärjestelmän rakentamiseen ja kehittämiseen on saatu EU-hankerahaa. Taloyhtiö saa huoneistotietojärjestelmästä maksutta omaa taloyhtiötä koskevat tiedot.

Lähde: Maanmittauslaitos

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Magnific