Kuva: Pauli Seppälä
Valokuitu kiemurtelee taloon asvaltin alla. Valkeakoskelaisen As Oy Koivuntaimen asukkaat maksavat liittymistään vastikkeissa.
Tuore asunto-osakeyhtiölaki helpotti niin sanotun kiinteistöliittymän hankkimista. Taloyhtiö voi nyt hankkia internetyhteyden kaikkiin huoneistoihinsa ja jakaa kustannukset vastikeperusteisesti yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä. Yksittäinen osakas maksaa liittymästään näin huomattavasti vähemmän kuin kuluttajamarkkinoilta hankittuna.
Kiinteistöliittymän kustannusten jakaminen oli edellisen asunto-osakeyhtiölain puitteissa epäselvää. Moni taloyhtiö oli testannut lakia hankkimalla kaapeli-tv:n ja joissain tapauksissa jouduttiin asentamaan estolaitteita sellaisiin huoneistoihin, jotka eivät halunneet kuluihin osallistua.
Viimevuotinen lakiuudistus selkeytti tilannetta: nyt taloyhtiö voi kattaa kiinteistön käyttöön liittyvän, luonteeltaan tavanomaisen yhteishankinnan yhtiövastikkeella. Käytännössä perustasoinen internetyhteys katsotaan tavanomaiseksi hankinnaksi, joten taloyhtiö voi jakaa kiinteistöliittymän kustannukset vastikeperusteisesti enemmistöpäätöksellä.
Lakimies Marina Furuhjelm Isännöintiliitosta muistuttaa, että kustannusten jako huoneistojen kesken tasasuuruisina ei ole sama asia kuin kustannusten jakaminen huoneistojen kesken vastikeperusteisesti.
– Kiinteistöliittymän hankkiminen ja kustannusten jakaminen vastikeperusteisesti onnistuu enemmistöpäätöksellä. Vastikeperuste tarkoittaa yleensä huoneiston pinta-alaan tai osakkeiden lukumäärään nojautumista. Luullakseni tyypillisesti taloyhtiöissä lähdetään kuitenkin liikkeelle sillä olettamalla, että jokainen huoneisto maksaa internetyhteydestä saman verran. Jos kustannukset halutaan jakaa eri tavalla kuin vastikeperusteisesti, kuten niin, että jokainen huoneisto maksaa saman verran, silloin on tehtävä kirjaus yhtiöjärjestykseen. Uuden vastikeperusteen lisääminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta ja se edellyttää kahden kolmasosan määräenemmistöpäätöstä, selventää Furuhjelm.
Hinta merkittävästi alempi kuin kuluttajamarkkinoilla
Internet-yhteyksiä tarjoavat operaattorit ovat havainneet, että taloyhtiöiden kiinnostus kiinteistöliittymiä kohtaan on noussut lakiuudistuksen vaikutuksesta. Kysyntä kääntyi nousuun jo ennen uuden lain voimaan astumista silloin, kun lain sisältö oli tiedossa.
– Liittymäkauppojen määrä taloyhtiöpuolella moninkertaistui keväällä 2010. Tänä vuonna kysyntä on ehkä jopa hieman vielä kasvanut, kertoo Soneran myyntijohtaja Esko Korkalo.
– Noussut kiinnostus näkyy ja sekä taloyhtiöt että isännöitsijät ovat heränneet asiaan, vahvistaa Elisan Keski-Suomen aluejohtaja Juha Peltomäki.
Myös Tampereen Puhelimesta kerrotaan kiinteistöliittymiä myytävän aivan eri tahtiin kuin muutama vuosi sitten.
Kiinnostuksen syy on yksinkertainen: raha. Kaikista kiinteistön huoneistoista neuvotteleva taloyhtiö saa yksittäiseen, kuluttajamarkkinoilla operoivaan asukkaaseen verrattuna mittakaavaetua ja sitä kautta alennusta.
Hintaan vaikuttavat taloyhtiön koko, sijainti ja monet muut tekijät. Valmiita listahintoja ei ole, mutta säästöä on aina luvassa.
– 10-megaisen kiinteistöliittymän markkinahinta pyörii noin kymmenen euron tienoilla kuukaudessa huoneistoa kohti. Jos asukas hankkii tällaisen liittymän erikseen, hinta on yleensä yli 30 euroa, arvioi myyntipäällikkö Tatu Holmqvist Tampereen Puhelimesta.
– Pääsääntöisesti yksittäinen asukas säästää yli kymmenen euroa. Tarjous tehdään vasta tarjouspyynnön ja kohteen tilanteen perusteella ja hinta vaihtelee alueittain, mutta etu on merkittävä, sanoo Korkalo.
– Ratkaisu tulee asukkaalle karkeasti ottaen puolet halvemmaksi kuin suoraan kuluttajamarkkinoilta hankittuna, toteaa Peltomäki.
Kaistasyöppöys ei enää onnistu
Korkalo muistelee kiinteistöliittymien tulleen aikanaan markkinoille opiskelijatalojen kautta.
– Trendi lähti kymmenisen vuotta sitten opiskelija-asunnoista, seuraavaksi siihen reagoivat vuokrakiinteistöjen omistajat. Viime vuosina taloyhtiöt ovat tulleet perässä.
Vuosituhannen alkupuolella kiinteistöliittymät toteutettiin tavallisesti HomePNA-tekniikalla. Siinä kaikille huoneistoille yhteensä tuotiin määrätty määrä kaistaa, jonka yksittäiset huoneistot jakoivat keskenään. Tekniikka mahdollisti sen, että yksi kaistasyöppö hidasti muiden käyttäjien yhteysnopeuksia.
HomePNA-aikojen vuoksi ajatus kiinteistöliittymästä voi saada jonkun naaman vääntymään, mutta turhaan. Enää naapurin kaistan syöminen ei ole mahdollista. Nykyisin käytettävä tekninen toteutus takaa, että kunkin huoneiston liittymä toimii täysin itsenäisesti – samalla tavalla kuin kuluttajamarkkinoilta erikseen hankittu laajakaistaliittymä.
– Esimerkiksi Saunalahden 2-megainen liittymä on tismalleen sama, tilasi sen sitten huoneisto yksin tai taloyhtiö kaikkiin huoneistoihin, vahvistaa Peltomäki.
Osakas voi räätälöidä liittymäänsä
Kiinteistöliittymällä pyritään tavallisesti tuomaan tietoyhteiskunta taloon peruspalvelutasoisena. Tällä hetkellä taloyhtiöt hankkivat pääasiassa 2- tai 10-megaisia liittymiä, jotka riittävätkin uutisten lukuun, verkkopankin käyttöön ja vastaaviin tarkoituksiin hyvin. Esimerkiksi 2-megainen liittymä tarkoittaa sitä, että dataa kulkee internetistä kotikoneelle 2 megabittiä sekunnissa.
Kukin osakas voi räätälöidä omaa liittymäänsä vapaasti lisäominaisuuksilla. Nopeutta saa yhteyden teknisestä toteutustavasta riippuen jopa yli 100 megaan asti.
– Kaikki henkilökohtaiseen liittymään saatavilla olevat lisäpalvelut, kuten lisänopeudet tai laajakaistan kautta tarjottavat tv- ja viihdepalvelut, saa myös kiinteistöliittymään. Lisäpalveluista kukin asukas maksaa itse ja yleensä nekin on kiinteistöliittymien asukkaille edullisempia, kertoo Korkalo.
– Taloyhtiö tilaa perusnopeuden ja jokainen kuluttaja voi räätälöidä laajakaistaansa. Tilanne on verrattavissa kaapelitelevisioon: peruskanavat tulevat taloyhtiön tilaamina ja jokainen hankkii lisäkanavia niin kuin halua, havainnollistaa Peltomäki.
Asukkaiden tarpeet ratkaisevat
Kiinteistöliittymä ei ole järkevä ratkaisu jokaisessa taloyhtiössä.
– Kannattaa kartoittaa, moniko talon asukkaista käyttää laajakaistaa. Jos yhdeksän kymmenestä on jonkinlaisen laajakaistan käyttäjiä, edellytykset asian etenemiselle taloyhtiössä on todennäköisesti olemassa, toteaa Peltomäki.
Asukaskunnan rakenteesta voi usein päätellä hankkeen mielekkyyttä arkijärjellä. Henkilöille, joille internetyhteys tulee työsuhde-etuna, kiinteistöliittymä on vain hyödytön lisäkulu. Opiskelijat taas ottanevat edullisen liittymän riemumielin vastaan.
Holmqvist muistuttaa, että seniorien tarpeita ei ole syytä vähätellä.
– Usein isännöitsijät ja nuoret puheenjohtajat aliarvioivat vanhan väestön. Kyllä hekin tarvitsevat nettiä tänä päivänä, hän sanoo.
Taloyhtiössä tilanne kannattaa aina selvittää eikä olettaa liikoja. Jos jokaiseen asuntoon on hankittu kiinteä laajakaista erikseen, kaikki häviävät selvää rahaa.
Valokuitu dominoi
Laajakaista on mahdollista tuoda kiinteistöön kolmella tavalla: perinteistä puhelinkaapelia pitkin eli niin sanotulla kuparitekniikalla, kaapeli-tv-kaapelointia pitkin tai valokuidulla.
Menetelmät lueteltiin edellä hitaimmasta nopeimpaan. Nyrkkisääntö on, että muita ratkaisuja harkitaan lähinnä silloin, jos valokuitua ei ole taloon saatavissa.
– Kuparitekniikka on jäämässä pois, koska sen kapasiteetti ei riitä ja yhteysnopeudet jäävät kovin vaatimattomiksi. Kaapeli-tv-yhteyden kautta voi tehdä koko talon ratkaisun, mutta sekin nähdään jossain määrin vanhentuvana tekniikkana. Valokuitu on koko talon ratkaisuissa nyt päätuote, jonka kapasiteetti riittää varmasti, toteaa Tatu Holmqvist.
Myös Soneralla valokuitu on kiinteistöliittymissä suvereeni ykkönen.
– Sonera rakentaa lähes kaikki uudet yhteydet valokuitutekniikalla. Valokuitu dominoi markkinoita ja jos se vain on operaattorilta saatavissa, laajakaista kannattaa toteuttaa sillä. Se mahdollistaa nopeat yhteydet ja kapasiteetti riittää varmasti kaikille. Edut tulevat parhaiten esiin kasvukeskuksissa, joissa käyttäjämäärät ja -tiheys ovat suurimpia, sanoo Esko Korkalo.
Valokuituyhteyden tuominen kiinteistöön edellyttää sitä, että valokuidulla toteutettu runkoyhteys kulkee riittävän läheltä. Tavallisesti valokuitu alkaa olla realistinen vaihtoehto silloin, kun kiinteistössä on vähintään 10–20 käyttäjää. Suurimpien asutuskeskusten keskusta-alueilla valokuituyhteys on saatavissa aina, muualla asia on selvitettävä tapauskohtaisesti.
Ehdot aina kiinteistökohtaisia
Runkoyhteys tuodaan taloyhtiön puhelinjakamoon. Tämä edellyttää usein kaivutöitä. Operaattorit eivät tavallisesti veloita näistä töistä erikseen vaan kustannukset kerätään liittymän kuukausimaksuissa.
Jotta yhteyden rakentaminen on taloudellisesti järkevää, edellytetään pitkää sopimusaikaa. Operaattorien standardiksi on muodostunut valokuituyhteyden rakentamisen yhteydessä noin neljän vuoden mittainen määräaikainen sopimus.
Jakamosta yhteys viedään talon sisäverkkoa pitkin huoneistoihin. Uusimmissa kiinteistöissä sisäverkko on toteutettu erittäin suuret yhteysnopeudet mahdollistavilla Cat5- tai Cat6-kaapeleilla. Niissä valokuituyhteydellä päästään jopa satojen megojen yhteysnopeuksiin.
Myös vanhoihin kiinteistöihin, joiden sisäkaapelointina on vanhat puhelinkaapelit, saadaan nykytekniikalla korkeita yhteysnopeuksia.
– Muutama vuosi sitten perinteisellä puhelinjohdolla kaapeloidussa yhtiössä suurin yhteysnopeus oli 24/2 megaa (24 megabittiä sekunnissa sisään / 2 Mbit/s ulos, toim. huom.) Nyt käytetään VDSL2-tekniikkaa, joka mahdollistaa tällaiseen sisäverkkoon 100/10-megaiset yhteydet, kertoo Holmqvist.
Juha Peltomäki muistuttaa, että vaikka valokuitu on tavallisesti nopein ratkaisu, kohteen erityispiirteet on otettava huomioon.
– Kaikki talot ovat yksilöjä. Vanha puhelinsisäverkko rajoittaa yhteysnopeuksia myös valokuitua käytettäessä ja joissain tilanteissa kaapelimodeemin kautta toimitettu yhteys voi olla parempi, jos käytössä on vanha, remontoimaton puhelinsisäverkko, hän sanoo.
Kiinteistöliittymän hankkimista edeltää aina kiinteistön olemassa olevan kaapeloinnin, sijainnin ja muiden erityispiirteiden selvittäminen. Ennen tätä yhteysnopeuksista, hinnoista ja muista yksityiskohdista om mahdoton sanoa mitään tarkkaa.
Koivuntaimi siirtyi kuituaikaan
Valkeakoskelainen Asunto-osakeyhtiö Koivuntaimi hankki kiinteistöliittymän viime keväänä. Nyt kaikissa huoneistoissa on kiinteä laajakaistayhteys, josta osakkaat maksavat vastikkeissaan.
Internetyhteys tuotiin rakennukseen valokuitua pitkin. Valinnanvaraa ei ollut: vain Tampereen Puhelimen runkoyhteys kulki riittävän läheltä.
– Yleensä kun taloyhtiöön ostetaan jotain, silloin kilpailutetaan. Tässä ei ollut vaihtoehtoja, koska kukaan muu kuin Tampereen Puhelin ei ollut tuomassa tänne valokuitua, kertoo hallituksen puheenjohtaja Erkki Virtanen.
Taloyhtiössä kartoitettiin osakkaiden kiinnostusta kiinteistöliittymään etukäteen. Jos vastustus olisi ollut merkittävää, hanketta ei olisi lähdetty runnomaan väkisin yhtiökokouksessa.
– Teimme ensin epävirallisen kyselyn siitä, moniko oli kannalla ja moniko vastaan. Enemmistö oli puolesta ja hallitus yksimielinen. Soraääniä tuli lähinnä niiltä, jotka olivat juuri ehtineet tehdä määräaikaisen sopimuksen omaan lukuunsa. Lopulta yhtiökokouskin oli yksimielinen eikä asiasta tarvinnut äänestää.
Asunto-osakeyhtiölain uudistuminen ja kiinteistöliittymää koskevan päätöksenteon helpottuminen ei ollut As Oy Koivuntaimessa kynnyskysymys.
– Itselläni laki kävi ajatuksissa, mutta hallituksen kokouksissa siitä ei keskusteltu. Yksimielinen päätös olisi kelvannut vanhankin lain mukaan.
Laajakaistansa perusnopeudeksi taloyhtiö valitsi 2 megabittia sekunnissa. Osa asukkaista tilasi omaan laskuunsa 10- tai 100-megaisen yhteyden.
Säästöjä myös kaapeli-tv:n ja nettiluurin avulla
Tampereen Puhelin toi valokuidun samassa yhteydessä myös useisiin muihin seudun taloihin. Verkon rakentaminen kokonaisille alueille yksittäisen talon sijaan on kustannustehokkaampaa, mikä ainakin teoriassa näkyy alhaisempana hintana.
As Oy Koivuntaimessa kiinteistöliittymän suosiota nosti mahdollisuus säästää sen aiheuttamat kulut muualta. Esimerkiksi perinteisen lankapuhelinliittymän voi vaihtaa huomattavasti edullisempaan niin sanottuun nettiluurin vanhan puhelinnumeronsa säilyttäen.
Laajakaistan tarkka hinta jää taloyhtiön tietoon. Se on kuitenkin merkittävästi halvempi kuin hinnat kuluttajamarkkinoilla ja linjassa operaattorien ilmoitusten kanssa (ks. edellä jutussa).
– Hintaa ei koettu pahaksi, koska samassa yhteydessä siirsimme kaapeli-tv-sopimuksen Tampereen Puhelimelle ja sen hinta per asunto putosi huomattavasti. Lisäksi jotkut ottivat nettiluurin. Nämä tasasivat kuluja niilläkin, jotka eivät nettiä tarvitse.
Kiinteistöliittymiin saa vastaavat käyttäjätukipalvelut ja muut ominaisuudet kuin kuluttajamarkkinoilta hankittuihinkin liittymiin. Kiinteistöliittymän hankkiminen ei siis tarkoita sitä, että isännöitsijän tai hallituksen tulisi ymmärtää verkkotekniikan päälle mitään.
– Aluksi jotkut asukkaat soittelivat teknisissä kysymyksissä minulle. Opastin heitä, että en minä osaa sanoa näihin teknisiin asioihin mitään, soittakaa Tampereen Puhelimeen.
– Pidimme asiasta kaksi tiedotustilaisuutta, joissa olivat läsnä Tampereen Puhelimen edustajat. Halusin, että asia pureskellaan valmiiksi ja se on kaikille selvä. Minä en sitä maallikkona voi alkaa selittää, tuumaa Virtanen.