Vesikustannukset kuriin laittamalla taloyhtiö voi säästää tuhansia euroja. Kiinteistöön on saatavana erilaisia vedensäästöratkaisuja, mutta tärkeintä on, että asukkaat ovat tietoisia vedenkäytöstään ja tarvittaessa valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan.

Suomalaisissa taloyhtiöissä käytetään vettä keskimäärin noin 140–155litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Tavoitearvona voi pitää 100–120 litraa per henkilö, mutta joissain taloyhtiöissä on päästy jopa 70 litraan.

– Oman taloyhtiön kulutustasoa kannattaa verrata keskimääräiseen kulutustasoon. Siitä päästään kartalle, onko taloyhtiössä vähän vai paljon kulutusta. On tärkeää, että taloyhtiön vedenkulutuksesta on myös historiatietoa – jos sitä ei ole olemassa, kulutuksen muutoksia on vaikeaa lähteä vertaamaan, sanoo kiinteistöjen energiatehokkuuden asiantuntija Harri Heinaro Motivasta.

Vedenkulutuksen seuranta on tärkeää paitsi energiansäästösyistä, myös kiinteistön kunnon takia. Jos seurannalla saa paljastettua vuotokohdan, nopealla reagoinnilla voi välttyä kosteusvahingoilta ja niiden kalliilta korjauksilta.

– Mitä tarkemmin vedenkulutusta seurataan, sitä parempi. Tähän on nykyään paljon palveluja olemassa. Kulutusta olisi hyvä tarkastella vähintään kuukausittain. Tosin nyt päästään jopa tuntitasoiseen ja tarkempaankin dataan kiinni, Heinaro kertoo.

Vessanpönttö voi olla todellinen rahareikä

Kun taloyhtiön vedenkulutuksen taso ja seuranta ovat selvillä, kannattaa selvittää vedenkulutuksen mahdolliset poikkeamat ja ongelmakohdat.

Oleellista on vesikalusteiden kunnon tarkkailu, sillä kaikkein pieninkin vuotokohta tarkoittaa rahanhukkaa. Erityisen salakavalia ovat vuodot taloyhtiön yhteisten tilojen vesikalusteissa: jos tiloja käytetään harvakseltaan, ei vuotojakaan välttämättä havaita helposti.

Etenkin WC-istuinten vuotojen varalta kannattaa olla tarkkana. Ohut, parsinneulan kokoinen vuotokohta WC-istuimessa voi kasvattaa vuotuista vesilaskua jopa noin 1 000 eurolla.

– Helpointa on, että osakkaat tai asukkaat tarkkailevat säännöllisesti vesikalusteiden kuntoa ja toimintaa ja ilmoittavat taloyhtiölle mahdollisista vioista. Kuitenkin tuntuu, etteivät ihmiset oikein tiedä mitä heidän pitäisi itse tarkkailla säännöllisesti vesikalusteisiin liittyen. Siksi tarkistamiseen kannattaa tehdä asukasohje, mitä kyllä muutenkin suosittelen taloyhtiön kunnossapitoon liittyen, Heinaro toteaa.

Vesikalusteiden toimintaa kannattaa tarkkailla uudemmissakin kiinteistöissä.

– Harvemmin uusista hanoista tai pöntöistä vuotoja lähtee tulemaan siksi, että tiivisteet kovettuvat. Mutta omassakin, ihan uudessa pöntössä oli rakenteellinen vika, joka aiheutti jatkuvan vuodon. Rakenteellisten vikojen varalta vesikalusteet kannattaa siis tarkastaa uudessakin taloyhtiössä, toteaa Heinaro.

Vesikalusteiden katselmoinnin voi antaa tehtäväksi myös ulkopuoliselle taholle, joka pystyy samalla korjaamaan vuodot, rikkinäiset tiivisteet ja muut mahdolliset viat.

Paineenalennus säästää vettä ja putkistoja

Seuraava askel taloyhtiön vedensäästössä on ottaa hallintaan vesivirtaamat niin kiinteistön käyttövesiverkoston kuin vesikalusteiden osalta. Mitä kovempi vesivirtaama on, sitä enemmän vettä esimerkiksi suihkussa kuluu. Tarpeettoman kovia vesivirtaamia kannattaa siis säätää alemmaksi.

Virtaamaan vaikuttaa oleellisesti vesijohtoverkoston paine. Liian kova paine lisää turhaa vedenkulutusta, mutta saattaa myös hajottaa putkia ja laitteita. Jos hanasta tulee vettä roiskimalla, se voi kertoa, että vedenpaine on turhan suuri.

Koko kiinteistön tasolla virtaamaa voi tarvittaessa alentaa asennuttamalla paineenalennusventtiilin taloyhtiön päävesisyötön yhteyteen, ja säätämällä painetta alemmas. Venttiili tunnetaan myös vakiopaineventtiilinä.

– Jos kunnallisen vesiverkoston painetaso on kova, kalustekohtainen vesivirtaaman rajoittaminen ei välttämättä täysin toimi. Samassakin kaupungissa veden painetaso voi vaihdella alueittain. Paineenalennusventtiilillä paine saadaan riittävän matalaksi, jotta vesivirtaamaa voidaan sitten hanakohtaisestikin rajoittaa, Heinaro kertoo.

Jos vesilaitokselta tulevan veden painetaso on liian korkea, venttiili on Heinaron mukaan järkevä hankinta.

– Paineenalennusventtiili on helppo asentaa, eikä se ole hirveän kalliskaan: hintahaarukka on noin 500–2 000 euroa.

Vesihanojen virtaamat suositusten mukaisiksi

Kun kiinteistön vesiverkon oikea painetaso on varmistettu, veden virtaamaa voi sen jälkeen säätää kalustekohtaisesti. Vesihanojen virtaamat tulisi saada samalle tasolle koko taloyhtiössä.

Virtaamat voi mitata virtausmitalla – esimerkiksi niin sanotulla kuppimittarilla – ja tarvittaessa säätää suositusten mukaiseksi. Suihkun ja keittiön hanojen suositusvirtaama on 12 litraa minuutissa, käsienpesuhanan suositusvirtaama puolestaan 6 litraa minuutissa.

Eräissä keittiöhanojen ja käsienpesuhanojen malleissa virtauksen säätö onnistuu manuaalisesti. Virtaamaa alentamaan voi myös asentaa esimerkiksi erillisen vedensäästöventtiilin, rajoitussuuttimen tai säästösuihkupään.

Koko taloyhtiössä tulee kuitenkin säilyttää riittävä vedenpaine ja virtaama. Jos verkon paineet ovat liian pienet, vesi ei liiku, eivätkä pesukoneet välttämättä ota tarvitsemaansa vettä. Jos virtaamat säädetään liian mataliksi, vaarana voivat olla jopa putkitukokset.

– Taloyhtiön vedensäästöratkaisut tulee toteuttaa suunnitelmallisesti ja huolellisesti. Ammattilaiset kyllä auttavat tässä.

Asukkailla on suurin rooli vedensäästössä

Jokainen asukas vaikuttaa vedenkulutukseen omalta osaltaan. Siksi on tärkeää alkaa taltuttaa taloyhtiön vesihukkaa ennen kaikkea muuttamalla kulutustottumuksia säästäväisemmiksi.

– Vedensäästö lähtee lopulta ihan simppeleistä toimista, joista tärkein on kulutustottumusten tarkastelu ja muuttaminen. Asukkaita on hyvä ohjeistaa paitsi vesikalusteiden vuotojen tarkkailun, myös veden käytön suhteen: pyykkiä ja astioita kannattaa pestä vain täysiä koneellisia, ja suihkukäyttäytymistä muuttaa järkeväksi, Heinaro toteaa.

Suihkuttelu onkin salakavala vesi- ja energiasyöppö. Päivittäisestä kokonaisvedenkulutuksesta lähes 40 prosenttia menee peseytymiseen. Siihen tarvitaan lämmintä vettä, joka on noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin kylmä vesi. Minuutti suihkussa maksaa noin 10 senttiä, eli 10 minuutin suihku maksaa jo euron.

Vedensäästön takia ei silti tarvitse tinkiä henkilökohtaisesta hygieniasta, sillä nykyaikaiset, vähemmän kuluttavat vesikalusteet sekä niihin liittyvä tekniikka auttavat kulutuksen järkeistämisessä. Apuna tässä ovat muun muassa suihkuajastimet sekä automaattihanat.

Vedenkulutuksen näkeminen motivoi säästämään

Suihkuihin saa myös mittareita, jotka voivat kannustaa asukkaita vedensäästöön. Suihkumittari näyttää suihkussa kulutetun vesimäärän. Vaikuttavuuden logiikka on sama kuin huoneistokohtaisessa vedenmittauksessa: kun ihminen tulee vesikustannusten lisäksi tietoiseksi omasta vedenkulutuksestaan, se motivoi säästämään.

Selvitysten mukaan niissä taloyhtiöissä, joissa on otettu käyttöön huoneistokohtainen vedenmittaus, on saavutettu keskimäärin 10–30 prosentin säästö kokonaisvedenkulutuksessa ja 3–9 prosentin säästö lämmitysenergiankulutuksessa.

– Vesimittareiden teho vedensäästössä perustuu siihen, että oma vedenkulutus tulee näkyväksi, ja kun vesi vielä laskutetaan huoneistokohtaisesti, kaiken käyttämänsä veden todellakin maksaa itse. Euro on erittäin hyvä kannustin. Varsinkin jos vesilasku on aiempiin vastikemaksuihin verrattuna kova, asukas todennäköisesti havahtuu kulutukseensa, toteaa Harri Heinaro.

Kuten Motivan Energiaekspertti-materiaaleissa osuvasti todetaan: energiansäästön tärkein säätönuppi on jokaisen omilla harteilla.

Artikkelin lähteinä Motiva sekä Ympäristöhallinnon korjaustietosivusto.

Teksti: Saara Pakaslahti

Kuva: Unsplash