Käytönaikaisella kosteudenhallinnalla on oma roolinsa, kun rakennuksessa pyritään estämään kosteus- ja homevaurioiden syntyä. Taloyhtiön kannattaa seurata säännöllisesti rakenteiden kuntoa, mutta myös ohjeistaa asukkaita kosteusrasituksen vähentämiseksi.

Etenkin joissain 1960–80-luvuilla rakennetuissa rivitaloissa on viime vuosina tullut vastaan vakavia kosteus- ja homevaurioita, joiden vuoksi kiinteistö on saatettu pahimmillaan tuomita purkukuntoiseksi. Monesti ongelmien taustalla on ollut tuolle aikakaudelle tyypilliset rakentamismenetelmät.

Viime vuosina kuitenkin myös uudiskohteissa on ilmennyt kosteusvaurioita jo vuosi tai pari käyttöönoton jälkeen. Rakentamisen aikaisen kosteudenhallinnan merkitykseen aletaankin pikku hiljaa herätä. Esimerkiksi Oulun kaupungin rakennusvalvonnan kehittämä ja Rakentamisen Laatu RALA ry:n ylläpitämä Kuivaketju10-toimintamalliKuivaketju10-toimintamalli pyrkii estämään kosteusvaurioiden syntymisen eri rakentamisvaiheissa.

Oulun ammattikorkeakoulun rakennustekniikan lehtori Hannu Kääriäinen suosittelee Kuivaketju10:iä, koska se ohjeistaa työmaan kosteudenhallinnassa käytännönläheisesti. Vaikka toimintamalli on alun perin tarkoitettu uudisrakentamiseen, se soveltuu hänen mukaansa myös rakennuksen käytön ja kunnossapidon ohjenuoraksi. 

– Huonolla ylläpidolla rakennus rapistuu hitaasti, mutta varmasti. Tietynlainen seuranta pitäisi olla kaikissa kiinteistöissä, niin kerrostaloissa, rivitaloissa kuin omakotitaloissa.

Ohjeistusta huoltoyhtiölle ja asukkaille

Vaikka rakennuksen suunniteltu käyttöikä olisi vähintään 50 vuotta, se ei suinkaan pääse tuohon ikään asti ilman huolto- ja korjaustoimenpiteitä. Jo käyttöönottovaiheessa olisikin tärkeää ohjeistaa sekä kiinteistön asukkaita että ylläpitäjiä muun muassa salaojien, vesikaton, julkisivujen ja LVI-järjestelmän toiminnasta.

Uudiskohteissa rakennuksen omistajalle ja ylläpidosta vastaavalle luovutetaan usein huoltokirja, jossa on määritelty myös kosteusteknisesti riskialttiit paikat ja ohjeet niiden seurantaan. Asukkaille voidaan puolestaan jakaa asukaskansioita, joissa neuvotaan kosteudenhallinnan osalta esimerkiksi puhdistuksessa käytettävän veden määrässä sekä märkätilojen pintojen kuivaamisessa ja tuulettamisessa.

– Rakennuksen käyttäjät pitäisi saada ajattelemaan ja seuraamaan vuosittain tai jopa kaksi kertaa vuodessa, mitä rakennuksessa tapahtuu, toteaa Hannu Kääriäinen. Hän painottaa, että rakennuksessa olisi hyvä tehdä seurantaa jo edeltä käsin, ennen kuin vauriot pääsevät etenemään pitkälle.

– Ja jos on epäilyjä, että kaikki ei ole kunnossa, voidaan tehdä tutkimuksia, esimerkiksi  lämpökuvauksia, tiiveysmittauksia ja kosteuskartoituksia.

Niin uudis- kuin saneerauskohteisissa saatetaan nykyisin myös asentaa esimerkiksi lattiarakenteisiin kosteushälyttimiä, jotka helpottavat kosteusrasituksen seuraamista.

Kiinteistön kunnon seuraaminen tavaksi

Yksi rakennuksen kosteusteknisesti riskialttiista kohdista on vesikatto, jonka kuntoa kannattaisikin seurata säännöllisesti. 

– Se ja nimenomaan ne läpimenot pitäisi periaatteessa kerran vuodessa tarkistaa läpi, olipa sitten peltikatto, bitumikermikatto, tiilikatto tai jokin muu levyrakenteinen katto, kertoo Kääriäinen.

– Peltikatoilla katon naulat ovat voineet nousta ja repsottavat, tai tiilikatolla voi olla särkyneitä tiiliä. Ne pitäisi katsoa läpi, ettei vuotoja pääse tapahtumaan, ja ulkoseinässä liitosrakenteet sekä ikkunan ja ovien liittymät.

Kääriäinen muistuttaa, että myös kattokaivojen tulisi olla aina puhtaana, jotta vesi pääsee poistumaan katolta.

– Ja rivitaloissa pitäisi räystäskourut puhdistaa kerran vuodessa, jos ei kaksikin, keväällä ja syksyllä. Varsinkin, jos lähellä on suurta kasvillisuutta, se voi aiheuttaa ongelmia.

Myös perustusrakenteiden ja julkisivun kuntoa kannattaa tarkkailla, jotta hiljalleen muodostuvilta kosteusvaurioilta vältyttäisiin. Ensinnäkin sadevedet on tärkeää saada johdettua riittävän kauas pois rakennuksen vierustalta. Kattovesi suositellaan johdettavaksi kattorännien ja syöksytorvien kautta rännikaivoon ja edelleen pois rakennuksen vierustalta. Myös riittävän hyvä loiskekivikin on käy tähän. Toiseksi jos julkisivun ulkokuoren, esimerkiksi tiiliverhouksen taakse pääsee kosteutta, se pitäisi saada ajautumaan pois luonnollisesti.

– Pitäisi katsoa vuosittain, onko julkisivussa sen näköisiä sateen jälkiä, että ulkoseinät ovat kastuneet, ja huolehtia, että julkisivun tuuletus pelaa.

Rakennuksen ilmanvaihtokin vaikuttaa sen kosteusrasitukseen. Kääriäinen kertoo, että nykyisin monilla paikkakunnilla ei saa edes lupaa kosteusvauriokorjaukseen, jos sitä varten ei ole tarkastettu myös ilmanvaihtosuunnitelmaa.

– Aina olisi hyvä, että huoneistossa ilma kiertäisi. Jopa toimistorakennuksissa ilmastointikanavan suulakkeet on saatettu teipata umpeen, kun työntekijöiden mielestä niistä talvella vetää ja tulee kylmää ilmaa.

Pesuhuoneiden pintakosteuskartoitus kannattaa

Märkätilojen – eli suihku- ja saunatilojen – materiaalien käyttöikä on käytännössä 10 vuotta. Kun niiden kuntoa seurataan säännöllisesti ja oikeat huoltotoimenpiteet tehdään ajallaan, voidaan päästä kuitenkin jopa 25 vuoden elinkaareen.

– Kylpyhuoneita ei tarvitse uusia aina kahdeksan vuoden päästä, vaan seurannan avulla pystyy pohtimaan, millainen toimenpide tarvitaan, toteaa Hannu Kääriäinen.

– Yleensä isommissa taloyhtiöissä kannattaa ainakin muutaman vuoden välein tehdä pesuhuoneissa pintakosteuskartoitus, että isoja ongelmia ei pääse syntymään.

Pienetkin vuotokohdat voivat aiheuttaa kosteuden kertymistä rakenteisiin ja lopulta homevaurioita.

Lisäksi vuonna 1999 voimaan astuneet määräykset edellyttävät, että märkätilojen seinä- ja lattiarakenteissa käytetään pelkän kosteudeneristyksen sijaan vedeneristystä. 

– Kyllä märkätiloissa pitäisi olla jo uudet vesieristykset. Niissä taloyhtiöissä, joissa on selvästi vanhoja kosteudeneristyksiä, niiden pitäisi olla jollakin tavalla toimenpiteen alla, painottaa Kääriäinen.

– Ne olisi pitänyt uusia vuosia sitten. Niitä kohteita käytetään jo riskillä, ja isännöitsijän pitäisi se tietää.

Isot ja pienet keinot käyttöön kosteudenhallinnassa

Hannu Kääriäinen huomauttaa, että termit homevaurio ja kosteusvaurio menevät kansanomaisesti helposti sekaisin. Rakennuksessa voi olla kosteusvaurio, joka ajan myötä muuttuu homevaurioksi. 

– Homeen kasvu on riippuvainen lämpötilasta ja kosteudesta. Jos rakenteet ovat kuivat ja lämpötila sopiva, ei hometta kasva. Mutta kun rakenne kastuu ja on sopiva lämpötila, alkaa muodostua ajan oloon homevauriota.

Kunhan rakennus on muun muassa hyvin salaojitettu, maankallistukset ovat riittävät ja katto hyväkuntoinen, ongelmilta kuitenkin yleensä vältytään. Olennaista on myös se, että rakennuksen sisäpuolinen höyrynsulku olisi suunniteltu niin, ettei kosteus pääse rakenteisiin.

– Jos rakennuksella on hyvät kumikengät ja sadetakki päällä, se kyllä pärjää, vakuuttaa Kääriäinen. 

Asumistottumuksillakin on kuitenkin väliä kosteusvaurioiden välttämisessä, ja joskus tehokkaimmat keinot kosteudenhallintaan huoneistojen sisäpuolella saattavat olla hyvinkin yksinkertaisia.

– Lattialastat ovat hyvin halpoja, ja niillä kun vetäisee suihkuhuoneen lattian kuivaksi, se kyllä auttaa. Lastalla voi kuivata myös märkätilan seinälaatat, toteaa Kääriäinen.

Myös pesukoneiden ja jääkaappien alle asennettavat turvakaukalot olisivat taloyhtiöille halpa keino välttyä vesivahingoilta. Kääriäinen ehdottaa, että taloyhtiö voisikin hankkia ja asentaa ne huoneistoihin yhteisesti. Varsinkin vanhemmilla asukkailla niiden asennus ei välttämättä onnistu omin päin. 

– Ne eivät ole kuin noin parikymppiä kappale, taloyhtiö ei siitä paljoa köyhdy.

Teksti: Mari Pihlajaniemi

Kuva: Pixabay