Aikaa kestävää rakentamista

Kuva: Grafvision | Dreamstime.com
kestavaa_rakentamista
Kestävä rakentaminen sisältää niin rakentamisen tekniset, sosiaaliset kuin taloudellisetkin ulottuvuudet.

Harry Edelman aloitti TTY:n kestävän rakentamisen professorina vuoden alussa. Hän tuo rakentamisen teknisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ulottuvuuksia samalle työpöydälle ja pyrkii edistämään eri ammattiryhmien välistä vuorovaikutusta.

Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin ja rakennustekniikan laitokset ovat perustaneet yhteisen kestävän rakentamisen professuurin. Viisivuotisessa professuurissa aloitti vuoden 2013 alussa professori Harry Edelman.

Kestävän rakentamisen professuuri on uraauurtava avaus kansainvälisessäkin tarkastelussa. Sana “kestävä” tulee mieltää tässä asiayhteydessä laajasti. Kestävä rakentaminen tuottaa rakennettua ympäristöä, joka palvelee ihmisten asumistarpeita vuosikymmenestä toiseen.

– Kestävä rakentaminen kattaa teknisten ratkaisujen lisäksi rakentamisen sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet arkkitehtuuri mukaan lukien. Kyseessä on monialainen paketti eikä kestäviä ratkaisuja löydetä vain yhden osa-alueen kautta, tiivistää Edelman.

Uuden professuurin rooli on toimia kokoavana voimana ja tuoda monialaista näkökulmaa rakentamiseen. Edelman korostaa erityisesti insinööri- ja arkkitehtipuolen yhteistyötä.

– Kyse on itsenäisistä ammattikunnista, jotka tekevät käytännön projekteissa yhteistyötä. On luontevaa, että TTY:llä tehty avaus lisää yhteistyötä myös opetuksessa ja tutkimuksessa.

Insinöörien ja arkkitehtien yhteistyötä

Rakentamisen kehittyminen ei välttämättä edellytä uuden tiedon hankkimista, vaan kestäviin ratkaisuihin päästään myös hyödyntämällä olemassa olevaa tietoa entistä paremmin ja tehostamalla ammattilaisten välistä kommunikaatiota. Kun vuorovaikutusta vahvistetaan perusopetuksessa, sama kulttuuri siirtyy ruohonjuuritason työhön uusien sukupolvien mukana.

– Perinteisesti rakennushankkeessa arkkitehti on tehnyt omia luonnoksiaan ja insinöörit ovat tulleet myöhemmin mukaan. Tätä on yritetty muuttaa vuosikymmenen verran pääsuunnittelijakulttuurin myötä ja on pyritty saamaan suunnittelijaryhmä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kasaan. Insinöörit olisi saatava pohtimaan alkuvaiheen ratkaisuja omalla osaamisellaan. Insinöörikoulutuksessa haluaisin vahvistaa konseptuaalisen suunnittelun tulokulmaa. On kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kokonaiskuvan tuottamiseen, jotta arkkitehtisuunnittelu, design ja muut näkökulmat kytketään yhteen tehokkaasti.

Punaisen tuvan ja perunamaan vaihtoehdot

Kestävän rakentamisen teemoihin sisältyy rakennetun ympäristön sosiaalisten kysymysten pohtiminen. Itsestäänselvyyksiksikin mielletyt reunaehdot haastetaan. Edes punainen tupa ja perunamaa eivät ole pyhiä.

– Omakotiasumiselle voisi olla vaihtoehtoja, jotka palvelisivat paremmin joitakin asumisintressejä, mutta meille ei valitettavasti ole syntynyt kilpailukykyistä ja houkuttelevaa kerrostaloasuntotuotantoa. Jos keskustan kerrostaloasunto maksaa puoli miljoonaa, niin hieman keskustan ulkopuolelle saa huomattavasti edullisemmin pakettitalon pystyyn. Siellä on enemmän varastotilaa ja mahdollisuuksia yksilöllisiin ratkaisuihin. Jos samoja asioita toteutettaisiin kerrostaloasumisen puolella, oltaisiin lähempänä palveluja, sosiaalinen ympäristö olisi tiiviimpi, työmatkat lyhyemmät ja perheelle jäisi lisää aikaa.

Kaupunki-Suomi on vasta tekeillä

Moniin muihin valtioihin verrattuna Suomi on kaupungistunut suhteellisen myöhään. Ehkäpä agraariyhteiskunnan asumiseen liittyvät arvostukset ovat ensimmäisen sukupolven kaupunkilaisissa vielä syvällä?

– On paljon mahdollista, että olemme murrosvaiheen kynnyksellä ja asumispreferenssit muuttuvat. Tällainen kehityskulku näkyy esimerkiksi Yhdysvalloissa henkilöauton käyttötottumuksissa. Siellä, henkilöautoliikenteen luvatussa maassa, on kasvamassa sukupolvi, joka ei välttämättä aja edes ajokorttia. Uusi sukupolvi on kyllästynyt asumaan silmänkantamattomiin ulottuvissa lähiöiden omakotitalomatoissa, jotka ovat ajankäytöllisesti hankalia pitkien työmatkojen vuoksi. Instituutioiksi kuvitellut asiat eivät välttämättä ole pysyviä.

Edelman muistuttaa, että laadukas kaupunkiasuminen voi sisältää niitä piirteitä, jotka tavataan liittää vain omakotiasumiseen. Uudenlaisella ajattelulla “perunamaan” eli vehreyttä voi tuoda kaupunkiympäristöön vaikkapa kattoterassien tai sisäänvedetyille parvekkeille sijoitettujen patioiden muodossa.

Koeteltuja ratkaisumalleja valmistalorakentamiseen

Tavallisen omakotirakentajan näkövinkkelistä akateemisen maailman teoreettinen pyörittely saattaa vaikutta etäiseltä. Työ kuitenkin heijastuu pienellä viiveellä tavallisille työmaille.

– Pientalorakentaminen perustuu enenevissä määriin jonkinasteisiin valmisratkaisuihin ja pitkästä tavarasta rakennetaan entistä vähemmän. Valmistaloratkaisuissa on asioita, jotka pitäisi miettiä systemaattisesti, jotta jokaisessa hankkeessa ei tarvitse koota osaamista aina uudelleen. Eri paikkoihin muunneltavissa olevien, energiatehokkaiden ja arkkitehtuuriltaan kiinnostavien sekä houkuttelevien ratkaisujen tuottaminen on osa-alue, jolla on tilaa kehittyä.

Edelman arvelee, että kestävän rakentamisen uudet avaukset saattaisivat liittyä materiaaliteknologiaan ja älykkäisiin materiaaleihin.

– Niiden tutkiminen on poikkitieteellistä ja edellyttää kolmansia ja neljänsiäkin osapuolia rakentamisen piirin ulkopuolelta eli tuotantotalouden ja materiaalitekniikan osaamista.

Energiakysymykset tapetilla

Halvan energian vuosikymmeninä energiansäästö ei ollut kovin kiinnostava aihe, vaikka kylmissä ilmasto-oloissa rakennusten osuus energian kokonaiskulutuksesta on suuri. Ilmastonmuutoskeskustelu ja energian kallistuminen ovat mullistaneet sekä uudis- että korjausrakentamisen 2000-luvun Suomessa. Energia on yksi keskeisistä kestävän rakentamisen teemoista.

Uudisrakentamisen energiamääräykset ovat muuttuneet vauhdilla. Viime vuonna otettiin käyttöön rakennuksen kokonaisenergiankulutusta kuvaava E-luku. Myös korjausrakentamisessa energiatehokkuutta edistävä sääntely on kiristymässä. Sekä suuret kiinteistönomistajat että tavalliset omakotiasujat vaihtavat lämmitysjärjestelmiään energiakulujen leikkaamiseksi.

– Uusia lakeja laadittaessa olisi tärkeää miettiä, mikä on energiatehokkuuden kannalta oleellista ja minkälaisia kokonaisvaikutuksia määräyksillä on vaikkapa talouteen ja rakennusten terveellisyyteen.

Tulevaisuudessa kiinnitetään rakennuksen käytönaikaisen energiankulutuksen lisäksi entistä enemmän huomiota siihen, millaisen hiilijalanjäljen kiinteistö polkaisee tantereeseen koko elinkaarensa aikana.

Energiatehokkuudesta hiilivapauteen

– Energiatehokkuuden sijaan puhuisin mieluummin hiilivapaasta rakentamisesta. Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja uusiutumattomien luonnonvarojen säästämiseksi hiilivapaiden ratkaisujen käyttöönoton on oltava laajamittaista.

Esimerkiksi hiilinieluna toimivan uusiutuvan puun käyttö rakennusmateriaalina on ekologisempaa kuin uusiutumattomien materiaalien.

– Käytönaikainen toiminta on tärkeää, mutta myös rakentaminen on osa yhtälöä. Suomessa lähes 60 prosenttia käytetystä energiasta ja materiaaleista kuluu rakentamisen piirissä. Tunnetut hyödynnettävissä olevat rautamalmivarat loppuvat 70 vuodessa parin prosentin talouskasvuvauhdilla ja myös ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi on keksittävä entistä kestävämpiä toiminta- ja tuotantotapoja. Uusiutuvien materiaalien, kuten puun, merkitys kasvaa.

Kestävien ratkaisujen siirtäminen käytäntöön on oma haasteensa. Yksittäisessä rakentamisprojektissa pyritään pitämään kustannukset kurissa, mutta toisaalta ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä, mistä kokevat saavansa lisäarvoa.

– Analogiaa voidaan hakea luomutaloudesta. Luomutuotteet ovat tavallisia kalliimpia, mutta kuluttajat ovat valmiita maksamaan niistä, koska hyväksyvät luomun taustalla olevat tekijät, summaa Edelman.

Professori Harry Edelman

  • 1969 syntynyt tekniikan tohtori ja arkkitehti. Asuu Turussa.
  • Valittiin kestävän rakentamisen professoriksi 12 hakijan joukosta.
  • Oma yritys Edelman Group Oy.
  • Työskennellyt muun muassa Yhdysvalloissa ja Italiassa.
  • Toiminut aiemmin vierailevana luennoitsijana Tampereen teknillisessä yliopistossa.