Asuinrakennusten kosteusvaurioita korjataan Suomessa vuosittain sadoilla miljoonilla euroilla. Monen vaurion taustalla ovat takavuosien riskialttiit – mutta silloin luvalliset – rakentamisratkaisut. Kaikki kosteus- ja homeongelmat eivät kuitenkaan johdu suunnittelu- tai rakentamisvirheistä, vaan rakennusten huollolla ja ylläpidolla on paljon merkitystä ennaltaehkäisyssä.

– Kiinteistönomistajan vastuulla on se, että kiinteistön arvo säilyy ja siinä tehtävässä kosteudenhallinta on aivan olennaisessa osassa. Muutenkin ennaltaehkäisy, huoltojen oikea ajoitus ja nopea reagointi mahdollisiin ongelmiin ovat parasta  kiinteistönhoitoa. Rakenteita ja laitteistoja on tarkkailtava, huollettava ja uusittava tarvittaessa, muistuttaa asiamies Jani Kemppainen Talonrakennusteollisuus ry:stä.

Loppujen lopuksi on kyse aika yksinkertaisista asioista. Jos esimerkiksi pihalle alkaa muodostua lätäköitä, niin mikä ne aiheuttaa ja ovatko ne niin lähellä rakennusta, että vesi voi mennä perustusten lähelle ja sitä kautta imeytyä itse rakennukseen? Ovatko rännit puhtaat? Keväällä kun on vielä jäätä ja lumet alkavat sulaa, niin pääsevätkö vedet hulevesikaivoihin vai onko niissä jäätä, joka pitää käydä hakkaamassa pois?

Myös talon laitteistojen oikeanlainen käyttö on tärkeässä osassa. Koneellinen ilmanvaihto on tarkoitettu olemaan päällä kaiken aikaa ja sen kytkeminen pois päältä säästösyistä voi käydä kalliiksi. Kun ilmanvaihto taas käynnistetään, rakenteisiin ja kanavistoihin kertynyt kosteus ja epäpuhtaudet lähtevät liikkeelle ja päätyvät asuntoihin tai rakenteisiin. 

Tutkimusten mukaan eniten kosteusvaurioita aiheuttivat putkirikot sekä laitteiden tai kalusteiden ja putkien väliset vuotavat liitokset. Toiseksi eniten vaurioita aiheutuu virheellisistä rakenteista. Sellaisia ovat esimerkiksi puuttuva vedeneristys, aluskate, salaojitus tai alapohjan kapillaarisen veden nousun estävä maa-aines. 

Säännöllisillä tarkastuksilla säästyy sileitä seteleitä 

Säännöllisin välein tehtävät tarkistukset torjuvat ongelmia ja säästävät yhtiötä turhalta rahanmenolta. Vaikka iso osa on hyvä teettää ammattilaisilla, niin yhtiön hallituksenkin kannattaisi ainakin kerran vuodessa kiertää talo ulkoa ja sisältä ja katsella paikkoja ”sillä silmällä”. 

Ulkona voi kiinnittää huomiota siihen, ovatko maanpinnan kallistukset ennallaan ja onko kasvillisuus pysynyt kurissa. Puita ja pensaita ei saisi olla kolmea metriä lähempänä perustuksia ja kukkapenkinkin pitäisi olla vähintään metrin päässä sokkelista. Lumien läjityspaikkojenkin olisi hyvä olla riittävän kaukana rakennuksesta. Myös julkisivun kuntoa pystyy tarkastelemaan silmämääräisesti. Jos esimerkiksi rapatussa pinnassa näkyy halkeamia, pitäisi pikimmiten selvittää, mistä ne johtuvat. 

Vesikattorakenteiden arviointi on osaavan ammattilaisen hommaa eikä katollekaan ole harrastelijalla asiaa. Tasakatoilla pitäisi kuitenkin kiinteistönhuoltajan tai muun osaajan käydä säännöllisesti tarkastamassa, että vesi todella pääsee sadevesikaivoihin eivätkä lehdet tai muu roska ole tukkineet niitä. 

Rakennuksen sisällä voi tutkia, ovatko ikkunat ja ovet tiiviitä eikä vetoa tunnu. Samoin silmämääräisesti näkee, ettei kellarin tai käytävien seinissä näy valumia tai muita merkkejä, jotka kielisivät siitä, että vesi pääsee rakenteisiin. Seinien sisälle ei tietenkään näe, mutta talon iästä ja ja eri putkimateriaalien teknisestä käyttöiästä voi jotain päätellä. 

Remonttien suunnittelu aloitettava ajoissa

– Jos talon putkistolla on ikää nelisenkymmentä vuotta, mutta ongelmia ei ole ollut, niin helposti ajatellaan, että ei vaihdeta vielä. Silloin viimeistään kannattaa kuitenkin ryhtyä hallitusti, ennakoidusti  ja suunnitellusti miettimään sitä remonttia, koska se joka tapauksessa häämöttää lähitulevaisuudessa. Suunnittelun aloittaminen ajoissa on varmasti edullisempi tapa kuin se, että odotellaan niitä putkirikkoja ja sitten ruvetaan kiireellä tekemään remonttia. Eli viisasta on pitkän tähtäimen suunnitteluna ennakoida – on niitä vikoja tullut tai ei.

Ilmanvaihtojärjestelmäkin voi olla haaste kosteudenhallinnan näkövinkkelistä. Esimerkiksi uudemmissa rakennuksissa saattaa olla lämmityksen lisäksi myös jäähdytystä. Jos suunnittelija ei ole ottanut siitä aiheutuvaa kondenssia huomioon, saattaa kosteus tiivistyä putkien pintaan ja aiheuttaa ongelmia. Tähän voi törmätä useimmiten rivitaloissa, pientaloissa ja sellaisissa taloissa, joissa on huoneistokohtainen ilmanvaihto.

Kosteudenhallinnan näkövinkkelistä kylpyhuone kokonaisuudessaan – wc-pönttö, hanat, muut märkätilakalusteet ja pintarakenteet – ovat niitä, jotka kannattaa uusia mieluummin liian aikaisin kuin myöhään.

Putkiston ja viemäriverkoston tiiviydet tulisi tarkastaa viiden vuoden välein. Vesijohtoverkoston liitokset ja niiden pitävyys tulisi selvittää vuosittain. Mahdolliset vuodot on helppo havaita yksinkertaisesti vesimittaria tarkkailemalla. Jos kaikki hanat ovat kiinni, mutta mittari silti raksuttaa, on jossakin vikaa. 

Viime vuosina markkinoille on tullut paljon erilaisia vuotovahteja. On olemassa sekä paristokäyttöisiä että sähköverkkoon liitettäviä kosteutta ja lämpötilaa aistivia antureita, jotka lähettävät hälytyksen huoltoyhtiölle tai asukkaalle, jos arvot muuttuvat liiaksi. Myös talon vesijohtoverkoston jakotukkiin voi asennuttaa ainatoimisen anturin, joka lähettää vikatapauksessa hälytyksen kiinteistönhuollolle. 

Riskienhallintaan on olemassa hyvä työkalu

Taloyhtiöllä tulee olla pitkän tähtäimen suunnitelma, johon on kirjattu mitä ja milloin tarkastetaan. Sitä paitsi vuosittain yhtiön tilinpäätöskokouksessa on esitettävä kirjallinen lausunto tulevien viiden vuoden korjaustarpeista. 

Kun tehdään syystä tai toisesta kuntoarvio, siinä yhteydessä kannattaa myös kirjata, koska tehdään seuraava. Onko se kahden vai viiden vuoden päästä vai onko kaikki niin hyvässä kunnossa, että asian äärelle tarvitsee palata seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä. 

RALA ry on tuottanut taloyhtiön avuksi sopivan hoidon ja ylläpidon riskilistan. Riskilista esittelee kymmenen keskeisintä kosteusriskiä todentamisohjeineen. Näiden riskien hyvällä hallinnalla voidaan välttää yli kahdeksankymmentä prosenttia kosteusvaurioista ja niiden seurannaisvaikutuksista. Ilmaisen riskilistan voi tilata netistä osoitteesta kuivaketju10.fi.

Asukaskin osallistuu kosteusvaurioiden torjuntaan

Oleellinen lenkki kosteudenhallinnassa on yksittäinen asukas. Hän voi osaltaan auttaa taloa pysymään kuivana hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä. Ensiksikin vettä käyttävien koneiden – siis astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen – alle kannattaa hankkia parikymppiä maksava vuotosuoja. Jos koneeseen tulee vuoto, allas valuttaa veden näkösälle ja asukas osaa heti epäillä vuotoa, sulkea koneen hanan ja soittaa paikalle korjaajan tai lähteä hankkimaan uutta masiinaa. Pesukoneen alle voi myös asentaa vuotovahdin. 

Ehdottoman tärkeää olisi myös muistaa sulkea pesevien koneiden hanat kotoa poistuttaessa – erityisesti silloin kun ollaan pois pidemmän aikaa. Pesukonetta ei myöskään pitäisi jättää yksin pesun ajaksi. Jos kone alkaa sinä aikana syystä tai toisesta vuotaa, ehtii omille ja mahdollisesti naapurinkin lattioille kertyä vettä varsin paljon lyhyessä ajassa. 

Naapurille aiheutuneen vahingon korvaa taloyhtiön vakuutus, mutta oman kodin tuhot lankeavat asukkaan maksettavaksi. Yhtiöstä riippuen kotivakuutus saattaa korvata osan vahingoista, mutta turhaa vaivaa itselle aiheutuu joka tapauksessa. 

Hyvä yleisohje on myös pitää koneista huolta. Poistoletku on hyvä vaihtaa viiden vuoden välein ja kun koneen ikä alkaa lähestyä kymmentä vuotta, on korkea aika suunnata kodinkonekauppaan – vaikka laite toimisi moitteettomasti.

Lähteet: Rakennusteollisuus ry, kuivaketju10.fi

Teksti: Elina Salmi
Kuva: Freepik