Vaihtoehtoiset viemärin kunnostusmenetelmät – siis sukittaminen ja pinnoittaminen – nostavat suosiotaan jatkuvasti. Ne ovat jo yhtä suosittuja tapoja tehdä putkiremontti kuin perinteinen malli, jossa putket vaihdetaan osittain tai kokonaan uusiin.  

– Sukitus on viemärin kunnostusmenetelmä, jolla viemäriin saadaan uusi sisäpinta. Putkeen ujutetaan epoksihartsilla käsitelty lasikuitusukka, joka paineistetaan niin, että se painuu putkea vasten ja kovettuu uudeksi sisäpinnaksi, kertoo erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI- Tekniset Urakoitsijat ry:stä.

– Sukitus on nopeampi, edullisempi ja asukasystävällisempi tapa kunnostaa putkisto kuin putken uusiminen koko pituudeltaan. Uutta vastaavaa siitä ei kuitenkaan sukittamalla tule. Toinen paljon käytetty menetelmä on ruiskuvalu, jossa putken puhdistettuun sisäpintaan ruiskutetaan muovipohjainen aine. Kovettuessaan se muodostaa putkeen uuden, liukkaan sisäpinnan.

– Sukitus on hyvä kuluneen viemärin saneerausvaihtoehto, mutta korostan, että päätösten tueksi työn tilaaja tarvitsee asiantuntevan suunnittelijan – ja hänen mielipidettään kannattaa myös kuunnella.

Lyhyt haitta-aika lienee lisännyt sukituksen suosiota 

Menetelmänä sukitus on monessa taloyhtiössä houkutteleva siksi, että siinä jää monta työvaihetta pois, koska rakenteita ei tarvitse rikkoa. Samasta syystä se on myös ympäristöystävällinen – rakennusjätettä ei juurikaan synny. Jos kuitenkin remontin yhteydessä on tarkoitus päivittää myös kylpyhuoneet nykymääräysten tasolle, on perinteinen linjasaneeraus usein parempi vaihtoehto, koska rakenteisiin kajotaan joka tapauksessa.  

Lyhyt haitta-aika on varmasti osaltaan nostanut sukituksen suosiota. Kun perinteisessä putkiremontissa asumishaitta on kahdesta kolmeen kuukauteen, jää se sukitettaessa pariin viikkoon. Sinäkin aikana vain viemäri on muutaman päivän pois käytöstä, kaikki muu toimii. 

Sukittaminen ja pinnoittaminen ovat viimeisen vuosikymmenen aikana nousseet vahvoiksi haastajiksi perinteiselle linjasaneeraukselle.  Kiinteistöliiton korjausrakentamisbarometrin (syksy 2020) mukaan jo yli neljäkymmentä prosenttia putkistokorjauksista tehtiin pinnoittamalla tai sukittamalla. Suunnilleen yhtä suosittua oli putkien vaihtaminen vanhojen tilalle tai asentaminen kokonaan uuteen kohtaan talossa. Putkistoremonteista jo lähemmäs kaksikymmentä prosenttia on hybridiratkaisuja. Niissä osa putkista kunnostetaan sukittamalla ja osa putkista vaihdetaan. 

Ei ole olemassa yksiselitteistä sääntöä tai viranomaismääräystä, joka määrittäisi, milloin putkistoremontin voi tehdä sukittamalla ja milloin röörit uusittava kokonaan. On ensiarvoisen tärkeää, että työn tilaajan apuna on asiansa osaava suunnittelija, joka viime kädessä muodostaa mielipiteen siitä, mikä on hyvä ratkaisu.

Vanha valurautaviemäri hyötyy sukittamisesta tai pinnoittamisesta

Aivan alkajaisiksi pitää putkiston kunto tutkia kuvaamalla. Sukitusta harkittaessa putken tulee olla mekaanisesti riittävän ehjä – toisin sanoen siitä syystä röörejä ei ole tarpeen uusia. Myöskään kunnossaolevaa viemäriä ei ole mitään syytä ruveta pinnoittamaan saati sitten vaihtamaan. 

Useimmiten sukitus  on tehty valurautaviemäreihin, koska ne kuluvat muoviviemäreitä nopeammin. Valurautaputkessa uusi, liukas sisäpinta parantaa toimivuutta selvästi vanhaan verrattuna. Muoviputkesta tehdyssä putkistossa taas on harvoin aitoa pinnoittamisen tarvetta. Viemärit on tehty pääsääntöisesti muovista jo 70-luvulta lähtien. 

Muovista tehdyn viemäriputkiston kylmä- ja iskunkestävyys on valurautaista heikompi, mutta vastaavasti se kestää kulutusta selvästi valurautaputkea paremmin eikä esimerkiksi ruostu puhki ajan saatossa. Muovisen, oikein asennetun viemäriputken käyttöikä on normaalioloissa viitisenkymmentä vuotta. Valurautaviemärin kohdalla haitari on suurempi ja siksi sen kuntoa kannattaa tarkastella lyhyemmin välein. Sukituksen osalta riittävän pitkät kokemukset vielä puuttuvat.

Hintalappuun vaikuttaa kovin moni tekijä

Jos putki on jo remonttia aloitettaessa päässyt huonoon kuntoon, kannattaa useimmiten vaihtaa putki kokonaan tai huonokuntoisen pätkän osalta. Työ tulee joka tapauksessa vastaan alle kymmenen vuoden päästä. Putken uusiminen tulee vastaan myös silloin, jos putkiston lujuutta pitää parantaa tai pitää saada aikaan ääniteknisesti parempi ratkaisu vanhaan verrattuna. 

Sukituksellekaan ei voi antaa simppeliä hintalappua. Kustannuksiin vaikuttavat hyvin monet seikat – kuten putkiston pituus ja rakenne, viemäripisteiden määrä ja talon ikä. Myös markkinatilanne paikkakunnalla vaikuttaa suuntaan tai toiseen. Vilkas kysyntä yleensä nostaa hintoja. 

Aina kannattaa kuitenkin suunnitella huolellisesti ja käyttää apuna asiantuntijaa. Silloin tapaa säästyä euro poikineen. 

Toimiva salaojitus on perustuksen paras kaveri

Putkistoremontin yhteydessä kohennetaan toisinaan myös rakennuksen salaojajärjestelmää. Sen tehtävänä on pitää talon perustukset ja ympäröivä maapohja kuivina ja estää veden pääsy rakenteisiin. Jos salaojituksessa on jotakin vikaa, voi vesi tunkeutua rakenteisiin. Kosteus voi näkyä läikkinä kellarin seinissä ja lattioissa, pinnoitteiden irtoamisena tai ihan selvänä vuotona kellariin. Lisäksi kosteus voi aiheuttaa sisäilmaongelmia mikrobien kasvulle suotuisien olojen vuoksi. Myös maaperän kosteus rajatulla alueella säistä riippumatta voi kieliä salaojaputken vaurioista.

– Salaojajärjestelmä tulisi tarkastaa vuosittain, vaikkei siitä olekaan erillisiä määräyksiä, muistuttaa erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen LVI Tekniset Urakoitisjat ry:stä.

– Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että tarkastuksen tekevä henkilö käy kurkkaamassa salaojaputkiston tarkastuskaivoihin ja varmistuu siitä, että salaojitus toimii eli vesi kulkee putkissa normaalisti. Sateinen päivä on mitä parhain tarkastukselle, koska vesi liikkuu putkessa muutenkin. Kuivana päivänä pitää järjestelmään juoksuttaa vettä nähdäkseen, että vesi kulkee putkiston läpi kaivolle eli putkisto on auki.

Jos näyttää siltä, että vesi ei virtaa normaalisti, voi vikaa hakea kameratarkistuksella. Yleisimmät syyt putkiston tukkeutumiselle ovat sortuma tai kasvien juuret. Kasvillisuuden juuret ovat yllättävän voimakkaita ja tunkevat putkeen pienistäkin raoista ja halkeamista. Kun putkeen pääsee juuria, ne alkavat melko pian kerätä ympärilleen maa-ainesta ja putki hiljakseen tukkeutuu. Lisäksi maassa olevan veden mukana putkeen voi päästä mutaa, savea tai muuta ainesta, joka laskeutuu ja tiivistyy putken pohjalle. 

Huolellisuus asennusvaiheessa on toimivan ja pitkään kestävän salaojituksen kannalta erittäin tärkeää. Kun putken ulkopinta on puhdas ja se on tarkasti kapaloitu suodatinkankaaseen, pääsee kosteus maasta putkeen ja sitä kautta pois ja vastaavasti juuret ja hieno maa-aines pysyvät ulkopuolella. Maantäytöt pitää tehdä riittävän varovasti, ettei maa putken ympärillä tamppaudu liian tiiviiksi. 

Entä sitten jos putki on tukossa eikä vesi kulje? Useimmiten paras vaihtoehto on vaihtaa putki, koska toimenpide on kuitenkin melko yksinkertainen eikä maksa maltaita. Ainoa kärsijä on ehkä perustusten vieressä oleva kukkapenkki ja sekin sentään kasvaa uudelleen. 

Tukosta voi toki yrittää omin voimin avata ujuttamalla putkeen letkua ja laskemalla vettä normaalilla paineella. Apuun voi myös kutsua asiaan perehtyneen ammattilaisen, jolla on vehkeet ja värkit putken huuhtelemiseen. 

Jos tukoksen aiheuttaa kasvien juuristo, on putken vaihtaminen useimmiten ainoa vaihtoehto. Minkäänlaista voimakasta sisäpuolista rassausta ei salaojaputki yleensä särkymättä kestä. Se on suunniteltu kantamaan maan paino, mutta sisäpuolista iskunkestävyyttä putkella ei juurikaan ole. Salaojaurakoissa kannattaakin aina käyttää asiantuntevaa ammattilaista – niin säästyy rahaa ja pääsee vähemmillä vaurioilla. 

Teksti: Elina Salmi
Kuva: CONSTI Oy