Kuva: SMP Arboristit Oy

Puidenhoito on pääasiassa huomaamatonta käsityötä. Arboristi kiipeilee hoitoleikkuupuuhissa köysien ja valjaiden avulla ja käyttää erikoiskäsisahoja ja saksia. Moottorivoimaan turvaudutaan vain kaatotöissä.

Puut säästävät palan luontoa rakennetussa ympäristössä ja tekevät kolkonkin talon pihapiiristä viihtyisän. Voidakseen hyvin puut tarvitsevat säännöllistä huolenpitoa erityisesti elämänsä alkutaipaleella. Istuttamalla oikea puu oikeaan paikkaan ja ohjaamalla sen kasvua rakenneleikkauksilla puu kasvaa rakenteellisesti terveeksi pihan suojaksi ja komistukseksi. Kevättalvi on hyvä aika monien puulajien hoitoleikkuille.

Taloyhtiön puiden kunnossapidon luulisi olevan itsestäänselvyys siinä missä nurmikoiden ja pensasaitojen leikkuun tai istutusten hoidon. Aina näin ei kuitenkaan ole.

– Suomessa ei ole yhtä pitkää modernin puidenhoidon perinnettä kuin vaikkapa Ruotsissa ja Saksassa. Joskus tulee vastaan taloyhtiöitä, joissa on ehkä tiedonpuutteen vuoksi otettu moottorisaha käteen ja vedetty puun haarat alas, kertoo arboristi Jari Virtanen SMP Arboristit Oy:stä.

Arboristi on rakennetun ympäristön puidenhoitajan ammattinimike. Arboristi kutsutaan paikalle taloyhtiöön usein vasta silloin, kun puun oksat änkeävät parvekkeelle, putoilevat parkkipaikalla autojen päälle tai aiheuttavat muita akuutteja ongelmia, tai kaatamaan hankalia puita.

Tällöin on usein kyse siitä, että puu on ollut tyystin vailla hoitoa ja kasvanut pahoinvoivaksi niin, että peli on jo paljolti menetetty. Jotta pihaan kasvaisi terve ja pitkäikäinen puu, tarvitaan harkintaa ja huolenpitoa jo istutusvaiheessa.

Puu paikan mukaan

– On oleellista valita oikea puu oikeaan paikkaan. Täytyy tietää, millainen puu on täysikasvuisena, jotta sitä ei sijoiteta liian lähelle rakennuksia, liikennettä tai muita puita. Tammi vaatii leveän tilan voidakseen kasvaa kunnolla. Pylväshaavan taas voi laittaa lähellekin toista puuta, koska se ei kasva leveäksi sivusuunnassa niin kuin nimestäkin voi päätellä. Toisinaan parvekkeiden alle istutetaan puita, jotka kasvavat paikka huomioiden liian pitkiksi ja tulevat näköalan tielle.

Kun on löydetty oikea paikka ja oikea puu, tarvitaan kunnollinen taimi. Hyvä rakenne, kestävät oksat ja kunnollinen juuristo ovat tärkeitä.

– Taimen on oltava tarkoitettu alueelle, johon se istutaan. Jos Keski-Suomeen istuttaa Etelä-Suomesta tai Hollannista tuodun taimen, se ei todennäköisesti menesty.

Istutuksessa tyypillinen kardinaalivirhe on turhan syvälle istuttaminen. Tällöin puu haudataan elävältä heti alkuunsa ja se tukehtuu.

– Liian syvälle istutetun taimen juuristo ei saa happea. Puu juurtuu huonosti ja hitaasti tai ei ollenkaan ja kasvaa vinoon. Se saattaa jopa kaatua.

Nuori puu vasta rakentaa juuristoaan eikä ole vielä kiinnittynyt tiukasti sijoilleen. Tämän vuoksi taimi tulisi tukea ensimmäisiksi elinvuosikseen tukikepeillä ja -naruilla.

– Tuet poistetaan vasta sitten, kun puu on varmasti juurtunut kunnolla. Tämä kestää tavallisesti kahdesta kolmeen vuotta. Tilanteen voi testata heiluttamalla varovasti ja tarkkailemalla, liikkuuko paakku holtittomasti vai tuntuuko se olevan tukevasti paikallaan.

Vastaistutettu puu tarvitsee säännöllistä kastelua.

– Jos kesä on kuiva ja taimi jätetään oman onnensa nojaan, kasvu ei ala kunnolla.

Rakenneleikkaukset ohjaavat kasvua

Pihapuun hoitotarve on suurin sen elinkaaren alkupuolella. Vanhalle puulle riittää pääsääntöisesti kuivien oksien poisto, mutta nuori vaatii hoitoleikkauksia muutaman vuoden välein.

Joku saattaa ihmetellä, miksi kummassa sellaisia tarvitaan – kasvoivathan puut metsissä itsekseen kauan ennen kuin sahaa oli edes keksitty. Leikkaukset ovat tarpeen siksi, että rakennetun ympäristön puilta puuttuu luonnollinen kilpailu. Puut itsessään eivät kaipaa leikkausta kasvaakseen. Jotta elo rakennusten, liikenteen, ja ihmisten seassa luonnistuisi, on niiden kasvua hiukan ohjailtava.

Metsässä puut taistelevat tilasta toistensa kanssa, mikä hillitsee kasvua. Sen sijaan talon pihassa kilpailu puuttuu ja ympäristön rasitteet ovat suuremmat. Holtittoman kasvun seurauksena oksakulmat ja kiinnityskohdat saattavat olla huonot. Huonosti kiinnittyneet oksanhaarat antavat painon alla periksi ja lohkeilevat alas. Asukkaille aiheutuu harmia, kun puu tunkee oksistonsa parvekkeille asti.

Säännöllisillä rakenneleikkauksilla ohjataan puun kasvua toivottuun suuntaan. Leikkauksissa poistetaan valohakuisia oksia, typistellään oksia, joissa on huonot liitokset ja poistetaan kilpailevat latvat. Erityisesti pitkäikäiset lehtipuut, kuten tammi, jalava ja lehmus, hyötyvät leikkauksista merkittävästi.

Nuorna oksa väännettävä

Leikkaukset on tärkeä aloittaa puun ollessa vielä nuori. Ensimmäinen rakenneleikkaus on paikallaan muutaman vuoden kuluttua istuttamisesta. Jos leikkaukset laiminlyödään alkuvaiheessa, vahinkoa ei voida korjata enää myöhemmin.

– Monesti arboristi kutsutaan paikalle liian myöhään. Kun oksan ja rungon välissä on sisään kasvanutta kuorta ja oksa tuntuu heiluvan kiinnityskohdastaan, puulle ei voi tehdä enää juuri mitään.

Jos taloyhtiön puut ovat olleet vailla hoitoa tai epäillään lahoa, niiden tilan määrittämiseksi on paikallaan tehdä kuntotutkimus.

– Kuntotutkimuksessa puuta tarkastellaan juuriosista latvukseen asti ja etsitään mahdollisia vikoja. Apuna käytetään erilaisia laitteita. Esimerkiksi lahoisuus selvitetään mikroporalla. Kuntotutkimuksen jälkeen annetaan toimenpidesuositukset.

Puut leikataan talvella tai kesällä

Säännöllinen hoito pidentää puun elinikää.

– Kun leikkaukset tehdään oikeina ajankohtina ja oikeilla menetelmillä leikaten mahdollisimman vähän kerrallaan, puusta tulee selkeästi pidempiaikainen, koska se pysyy rakenteellisesti kestävänä ympäristöönsä nähden.

Sekä oikeat leikkaustavat että -ajankohdat vaihtelevat jonkin verran puulajin mukaan. Vuotavien puulajien, esimerkiksi vaahteran ja koivun, leikkaamista tulisi välttää kevätaikaan.

– Niille paras leikkausaika on varhainen kevättalvi tai keskikesä. Maaliskuun tienoo on monelle puulle hyvä leikkausaika. Toinen sopiva ajankohta on täyslehtisyyden aika kesällä. Kun puu alkaa keväällä heräilemään ja työntämään silmuja, ei leikata mitään vaan annetaan puiden rauhassa tulla lehteensä. Leikkauksia ei tehdä myöskään syksyllä, kun puu pudottaa lehtiään ja ravinteet menevät juuristoon.

Rakenneleikkauksilla ei ole mitään tekemistä Suomessakin takavuosina jonkin verran harrastetun niin sanotun tapituksen kanssa. Tapituksessa puu leikataan torsoksi niin, että jäljelle jäävät vain pystyssä sojottavat rungonpätkät. Tapitus on puulle käytännössä teloitus. Jos puulle ehdotetaan tällaista ”hoitoa”, on syytä etsiä pikimmiten uusi hoitaja.

Kerroksellisuutta ja suunnitelmallisuutta

– Taloyhtiöissä pihojen yleisimmät puut ovat lehmus ja vaahtera. Ne ovat hyviä ja kestäviä pihapuita, kunhan ne hoidetaan asiallisesti. Vaahteralla on kyky koteloida lahoa ja kasvattaa tervettä puuta päälle. Havupuista paljon käytettyjä ovat erilaiset pihdat ja sembramänty.

Pohjoiseen päin mentäessä vaahtera ei enää menesty. Siellä mänty ja koivu ovat yleisiä.

Virtasen mukaan taloyhtiöt voisivat käyttää roskakatosten lähistön peitekasvillisuutena nykyistä enemmän pieniä puuvartisia kasveja.

– Esimerkiksi mongolian- ja tataarivaahtera ovat hyvännäköisiä ja antavat peittoa paikkoihin, joissa sitä tarvitaan. Joka paikkaan ei kannata laittaa 30-metristä kuusta.

Pihan viihtyisyyden vuoksi ei ole järkeä kaataa kumoon koko puustoa ja istuttaa tilalle uutta määrävälein. Paras tulos syntyy kerroksellisuuden ja monimuotoisuuden periaatteella. Kun yhdeltä nurkalta kaadetaan ja toiselle istutetaan järkevästi nivelletyin välein, pihapiirissä kasvaa samaan aikaan nuorta ja vanhaa ja se pysyy vuodesta toiseen elävänä.

Leikkauksia, kaatoja ja istutuksia tulisi suunnitella pitkällä perspektiivillä pihaa kokonaisuutena miettien.

– Joskus on ajateltava jopa satoja vuosia eteenpäin. Huonokuntoisia puita voisi alkaa ottaa tietyssä järjestyksessä pois ja istuttaa tilalle uutta. Arboristin lisäksi myös pihasuunnittelijalla on vastuunsa. Taloyhtiöissä toivoisi käytettävän enemmän eri asiantuntijoiden yhteistyötä.

Taloyhtiössä kannattaakin pysähtyä miettimään, onko puusto päässyt unohtumaan hoitosuunnitelmasta. Puiden pitkän elinkaaren vuoksi seuraava sukupolvi näkee edellisen laiminlyönnit.