Veden huoneistokohtaisen kulutusseurannan hyötyjä taloyhtiössä ovat yleensä pienentynyt vedenkulutus ja oikeudenmukaisempi veden laskutus, joka perustuu todelliseen kulutukseen. Huoneistokohtaisen mittauksen käytännön toteutuksessa voi olla kuitenkin vielä kompastuskiviä.

Huoneistokohtaisten vesimittareiden asentaminen on ollut pakollista uusissa, yli yhden huoneiston asuinkiinteistöissä jo vuodesta 2011 lähtien. Uudiskohteiden lisäksi vuodesta 2013 alkaen niitä on velvoitettu asentamaan myös saneerauskohteisiin esimerkiksi putkiremontin yhteydessä.

Lähivuosina huoneistokohtaisista mittareista tulee siis monen taloyhtiön vakiokalustoa, ovathan putkiremontitkin useissa kiinteistöissä jo ajankohtaisia. Lisäksi vuonna 2017 voimaan tullut EU-direktiivi edellyttää käyttäjäkohtaisiin mittareihin siirtymistä pitkällä aikavälillä. Tällä pyritään vedenkulutuksen vähenemiseen sekä energiatehokkuuden paranemiseen, kun käyttöveden lämmittämiseen kuluu vähemmän energiaa. Samalla toki myös kiinteistön vesilasku pienenee, ja huoneistokohtaisen mittauksen ansiosta vesilasku vastaa paremmin kunkin asunnon todellista kulutusta.

Taloyhtiöiden luulisi siis siirtyvän mielellään vedenkäytön osalta kulutusperusteiseen laskutukseen, jos se vain teknisesti on mahdollista. Mittareiden luotettavuus on kuitenkin herättänyt kysymyksiä, ja niiden etäluenta ja huoltaminen aiheuttaa kustannuksia. Joissain uudiskohteissa, joihin on asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit, niitä ei olekaan välttämättä otettu edes käyttöön.

– Olemme huomanneet, että huoneistokohtaiset mittaukset ovat selkeästi alkaneet yleistyä. Mutta joissain tapauksissa huoneistokohtainen mittaus on jopa lopetettukin, emmekä tiedä miksi. Olisiko syynä se, ettei siitä ole saatu riittävää hyötyä? pohtii tilaustyöyksikön päällikkö Sami Sillstén Helsingin seudun ympäristöpalveluista (HSY).

– Aina, kun vedenkulutusta on ryhdytty mittaamaan huoneistokohtaisesti, kulutus on kuitenkin vähentynyt. Ihmiset alkavat miettiä enemmän kulutustaan, kun oma laskukin muodostuu oikeasti siitä, mitä käyttää.

Mittaus auttaa piilevien ongelmien jäljille

Vesilaitokset vastaavat päävesimittareiden asennuksesta kiinteistöihin, ja kiinteistön omistaja itse puolestaan alavesimittauksesta, jos kiinteistössä halutaan ottaa käyttöön huoneistokohtainen mittaus. Etenkin kun kyseessä on asuinkiinteistö, sen järjestäminen usein kuuluu taloyhtiön intresseihin.

Sillstén uskoo, että huoneistokohtaisella mittauksella taloyhtiössä päästään oikeudenmukaiseen veden laskutukseen, ilman ylimääräisiä piilokustannuksia. Toisinaan taloyhtiön kiinteällä vesimaksulla saatetaan nimittäin rahoittaa myös jotain aivan muuta, ja asukkailta perityt kuukausittaiset vesimaksut voivat ovat huomattavasti korkeampia kuin vesilaitos taloyhtiöltä veloittaa.

– Käytännössä laskutus menee sitten niin, että kiinteistöt ilmoittavat meille 1–2 kertaa vuodessa mittarilukemia laskutusta varten. Käytäntöjä on erilaisia: lukemat toimitetaan joko luentakortilla, joka postitetaan luentapyynnön yhteydessä, tai netin kautta, havainnollistaa Sillstén.

Käyttöön perustuvan laskutuksen lisäksi huoneistokohtaisten vesimittareiden avulla voidaan myös päästä esimerkiksi piilevien putkivuotojen tai vuotavien vesikalusteiden jäljille. Sillstén huomauttaa, että tavallisesti taloyhtiössä tuskin on vedenkulutusta läpi yön, joten päämittarin täytyisi väistämättä pysähtyä jossain vaiheessa.

– Jos huoneistokohtainen mittaus on otettu käyttöön, sen avulla voi verrata, missä huoneistossa mittari näyttää jatkuvasti kulutusta. Kyseessä voi olla esimerkiksi vanha, kulunut WC-istuin, joka valuttaa vettä läpi koko ajan. Mitä tarkemmin kulutusta mitataan, sitä paremmin saatua tietoa voidaan hyödyntää.

Kun alamittausta vertaa päämittarin lukemaan, se voikin kertoa, onko taloyhtiön veden kulutuksessa jotain epäilyttävää. Mutta se edellyttää sitä, että kaikki vesipisteet ovat mittauksen alla.

– Voi olla, että pihalla on seinäposti, jolla vähän pestään pihoja tai kastellaan istutuksia, tai sitten teknisessä tilassa on lavuaari, jossa lorotetaan vettä. Jos näitä ei mitata, se näkyy mittaamattomana kulutuksena ja aiheuttaa eroa päämittariin ja alamittarien mittaustuloksiin, toteaa Sillstén.

Vesimittareiden luotettavuudessa on eroja

Eräässä hämäläisessä kolmen huoneiston rivitaloyhtiössä päämittarin ja alamittareiden lukemat ovat eronneet toisistaan useiden kuukausien ajan noin 10 prosenttia. Päämittari näyttää jatkuvasti suurempaa kulutusta, mitä huoneistokohtaisten mittareiden yhteislukeman mukaan taloyhtiössä pitäisi edes olla, ja taloyhtiötä on myös laskutettu sen mukaisesti. Asiaa on selvitelty niin paikallisen vesilaitoksen kuin laitevalmistajankin kanssa, ja ongelman vuoksi vaihdettu sekä pää- että alamittareita. Voisiko kyseessä olla siis esimerkiksi piilevä putkivuoto?

– Se on yksi mahdollisuus, ja toinen kysymys on se, millaisia alamittareita sinne on laitettu. Onko ostettu halvinta mahdollista vai sellaista, joka täyttää direktiivien vaatimukset? esittää Sillstén.

Sillsténin mukaan vesimittareissa on merkkikohtaisia eroja niin laadussa, mittaustarkkuudessa kuin luotettavuudessakin. HSY:llä onkin tarkat kriteerit siitä, millaisia mittareita käytetään, ja kaikki sen hankkimat mittarit ovat mittalaitedirektiivien mukaisia. Jokainen vaihdettu mittari toimitetaan vielä akkreditoidulle mittalaiteyritykselle tarkistettavaksi.

– Siinä katsotaan, mitä mittari on näyttänyt ja onko lukemassa virhettä. Hyvin harvoin on, mutta siitä ilmoitetaan sitten asiakkaalle. Jos erotus menee yli viiden prosentin, se hyvitetään tai kiinteistöltä veloitetaan lisää.

Vesilaitosten käyttämissä sopimus- ja toimitusehdoissa on melko yleinen käytäntö, että alle viiden prosentin heitto päämittarin ja alamittareiden lukemissa on vielä hyväksyttävä. Taloyhtiöiden voisi olla kuitenkin hyvä seurata itsekin, että huoneistokohtaisten mittareiden lukemat vastaavat päämittarin lukemaa. Jos lukemissa on paljon heittoa, se voi olla merkki esimerkiksi piilevästä putkivuodosta tai väärin asennetusta mittarista.

Toiveissa mittaustulosten tehokkaampi hyödyntäminen

Vaikka huoneistokohtaiset mittarit olisivatkin käytössä, niiden tarjoaman tiedon hyödyntäminen täysimittaisesti on vielä aikamoisen työlästä. Jos taloyhtiössä on suuri määrä huoneistokohtaisia alamittareita, kukaan ei välttämättä pysty seuraamaan kunnolla, pyöriikö joku mittareista vai ei. Sillstén aprikoikin, että se voi olla yksi syy, miksi varsinkin isoissa kiinteistöissä huoneistokohtaisista mittareista on luovuttu. Myös vesilaitokset ovat saman haasteen edessä: mittaustuloksista voi olla dataa saatavilla mielin määrin, mutta sen analysointi ja hyödyntäminen on nykyjärjestelmillä vielä kankeaa.

– Olemme valmistautumassa etämittaukseen ja seuranneet tarkkaan sen kehittymistä, kertoo Sillstén. Algoritmit ovatkin hänen mukaansa tulevaisuuden sana älymittauksissa: kun koneet seuraavat koko ajan mittausta, ne voivat puuttua automaattisesti määriteltyihin poikkeamiin.

– Jos mittauksessa havaitaan poikkeamaa, siitä täytyisi tulla automaattisesti hälytys. Kenenkään ei näin tarvitsisi erikseen seurata huoneistomittareita, sillä dataa tulee jo tunnissa hirveä määrä.

Kun mittauspisteitä on paljon, niistä saatujen tietojen vertailuja voidaan tarvita tiheämmin kuin kerran tunnissa. Vuositasolla tästä tulisi kuitenkin miljardien tietueiden edestä lukematietoja, joiden perkaamiseen ei innokkaimmallakaan isännöitsijällä riitä työaikaa.

Sillstén mainitsee, että mittaritoimijoiden kanssa on keskusteltu mittauksen problematiikasta ja miten sitä haluttaisiin kehittää, että mittaustuloksia päästäisiin tulevaisuudessa hyödyntämään aidosti. Lukematietoja kyllä siirretään digitaalisesti, mutta järjestelmässä ei ole vielä kaivattua älykkyyttä. Toiveissa onkin, että jatkossa järjestelmä voisi tunnistaa itse muuttuneet tilanteet kiinteistön vesiputkistossa.

Asennus vaikuttaa huoneistokohtaisen mittarin luotettavuuteen

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes tähdensi tammikuussa antamassaan tiedotteessa, että huoneistokohtaisten vesimittareiden asennuksessa on noudatettava valmistajien antamia ohjeita. Oikea asennus vaikuttaa mittareiden luotettavuuteen, ja asennuksessa tapahtuneiden virheiden korjaaminen on jälkeen päin hankalaa.

Jos valmistajan asennusohjeita ei noudateta, valmistaja ei voi taata, että huoneistokohtainen mittari toimii luotettavasti ja täyttää mittauslaitelain vaatimukset. Koska asukkaan vesilaskun todenmukaisuus riippuu asunnon mittarin luotettavuudesta, vesimittarin on täytettävä vaatimukset, jotta sitä saa käyttää laskutettavan vedenkulutuksen mittaukseen.

Tukes muistuttaa, että vesimittarin käyttäjä – eli yleensä taloyhtiö – vastaa siitä, että käyttöön otetaan soveltuva mittari ja että se toimii luotettavasti. Vesimittarin asennusta koskeva suunnittelu ja asennustyö on myös tehtävä niin, että säädösten vaatimukset täyttyvät. Taloyhtiön kannattaakin siis käyttää siinä apuna ammattilaisia.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuvat: Dreamstime