Kuva: Taisto Eronen Oy
Kuluttajamarkkinoiden hyönteisspray ei tapa lutikkaa vaan ajaa sen naapuriin.
Kadonneeksi luultu lutikka on yleistynyt jälleen. Kerrostalossa sitä ei saa yrittää hävittää omatoimisesti rautakaupan hyönteisspraylla. Mieto aine ei tapa lutikoita vaan ajaa ne karkuun, ja yhteen huoneistoon rajattu ongelma voi levitä koko kiinteistöön. Riskistä kannattaa tiedottaa asukkaille.
Vaikka lutikka on vaaraton, tämä vuodevaatteissa piileskelevä, yön pimeydessä nukkujasta verta imevä hyönteinen on inhottu vieras.
Lutikoiden häätämiseen on keinonsa. Ensimmäiseksi saattaa tulla mieleen rautakaupoissa ja marketeissa myytävä tuholaisspray, mutta se ei paranna ongelmaa vaan päinvastoin pahentaa sitä.
– Lutikat kulkevat aktiivisesti karkuun mietoja torjunta-aineita. Lutikka, torakka sekä pieni ja sitkeä faaraomuurahainen ovat tuholaishyönteisiä, joiden hävittämiseen tarvitaan ammattilaisen myrkyt. Muihin lajeihin myös rautakauppojen torjunta-aineet tepsivät suhteellisen hyvin, kertoo yrittäjä Taisto Eronen Tuholaistorjunta Taisto Eronen Oy:stä.
Taloyhtiöissä on syytä tiedottaa asukkaille, että spray ei tapa lutikoita vaan hätistää ne rappukäytävää, ilmanvaihtokanavistoa tai muuta reittiä pitkin naapuriin. Omatoimisen myrkyttäjän hyvillä aikomuksilla on huonot seuraukset, kun yhden huoneiston ongelma paisuu talon kokoiseksi.
Torjunta aamupäivällä, illaksi kotiin
Ammattilainen häätää lutikat sumuttamalla lattialistat, kynnykset, saumat, raot ja muut lutikoiden oleskelupaikat pitkävaikutteisella torjunta-aineella.
– Lutikoiden hävittäminen vaatii ammattilaisten aineillakin vähintään kolme käsittelykertaa.
– 70-neliöisen kolmion peruskäsittelyn hinta on 150 euron luokkaa kertaa kohti. Jos käsitellään koko rappu, hinta laskee huoneistoa kohti olennaisesti.
Mikäli käsittely tehdään aamupäivällä, iltapäivällä voi palata töistä normaalisti kotiin.
– Ammattitorjunta-aineiden varoaika on kaksi tuntia. Sen verran ihmisten ja lemmikkien on pysyteltävä poissa. Poikkeuksen sääntöön muodostavat alle kaksivuotiaat lapset, astmaatikot ja muut hengitystieallergikot sekä raskaana olevat naiset. Heille varoaika on viisi tuntia.
Kylmä ja kuuma tepsivät
Vaikka kuluttajamarkkinoiden myrkyt eivät toimi, kotikonstejakin on. Lutikkaan purevat pakkanen, kuumuus ja pesukone.
– Jos epäilee lutikoita, voi talvella viedä koko sängyn patjoineen vähintään –15 asteen pakkaseen. Pari vuorokautta riittää varmasti niiden tappamiseen sängystä, opastaa Eronen.
Lutikoita saattaa kulkeutua taloon matkatavaroissa vaikka maapallon toiselta puolelta. Mikäli arvelee lutikoita tarttuneen mukaan ulkomaanmatkalta, laukut voi jättää pakkasella parvekkeelle tai käyttää arkkupakastimen kautta.
Yli 55 asteen kuumuus tappaa lutikat, joten petivaatteet voi pakata jätesäkkiin ja nostaa saunan lauteille. Samoin pyykinpesukoneessa pyöräyttäminen puhdistaa tekstiilit lutikoista.
Lutikkaa houkuttaa veri, ei törky
Useiden hyönteisten, myös lutikoiden, pyydystäminen onnistuu myrkyttömästi feromoni–liima-ansoilla. Niissä on houkuttimena lajikohtaisesti valittavaa, hyönteistä luontaisesti puoleensa vetävää feromonia, joka maanittelee hyönteisen liimapaperiin.
– Lutikoiden torjunta-aineettomat feromoni–liima-ansat ovat kehittyneet viime vuosina niin, että ne ovat toimivia, kertoo Eronen.
Joskus ei kehdata tarttua puhelimeen ja pyytää ammattilaista apuun, koska asuntoon pesiytyneitä lutikoita häpeillään. Moni yhdistää lutikat ajatuksissaan saastaisuuteen, vaikka tosiasiassa nämä hyönteiset käyttävät ravintonaan verta eivätkä lisäänny törkyisessä ympäristössä toisin kuin esimerkiksi kärpäset.
Häpeilystä seuraa, että ongelmaa pahennetaan kotikonstein. Taloyhtiössä on tärkeää ehkäistä tällaista käyttäytymismallia asukasviestinnällä.
Kotinurkkiin pesiytynyt lutikka ei ole hyttystä kummempi häpeä. Astetta pahempi juttu on sen ajaminen naapurustoon.
Lutikka on palannut
Lutikat vähenivät ihmisasumuksissa 1900-luvun mittaan, mutta tällä vuosituhannella havainnot ovat kääntyneet jyrkkään nousuun.
Taisto Eronen sanoo, että kymmenen vuotta sitten lutikkatapaukset olivat satunnaisia, viisi vuotta sitten ne alkoivat lisääntyä ja nyt ne ovat jokapäiväisiä. Ja käyrä osoittaa ylöspäin.
– Tänäänkin olen ottanut vastaan torjuttavaksi kaksi uutta lutikkakohdetta. Minusta tilanne on kuin Titanicilla. Mennään kohti jäävuorta, joka näyttää pieneltä, mutta kaikkea ei ole vielä nähty. Veikkaan, että vuoden kuluttua määrä saattaa olla nykytilanteeseen verrattuna moninkertainen.
Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle tuli lutikoista vuonna 2005 viisi yhteydenottoa, mutta viime vuosina luku on noussut jo toiselle sadalle. Yhteydenottojen lisääntyminen ei suoraan kerro lutikoiden yleistymisestä, vaan myös asian saama julkisuus ja ihmisten tietoisuus siitä vaikuttavat.
Yleistymisen syy epäselvä
Intendentti Anders Albrecht Luonnontieteellisestä keskusmuseosta vahvistaa, että lutikoiden lisääntyminen on todellinen trendi. Hänen mukaansa siitä on ollut merkkejä jo 80-luvulta lähtien. Ihmisasumusten lutikkatilanteesta hänellä ei ole tutkittua tietoa, mutta lisääntyminen on todennettu lepakoiden asumuksissa.
– Olen nähnyt lepakoiden asuttamilla ullakoilla jopa sellaisia lutikkapesiä, että ne ovat tehneet talon asumiskelvottomaksi, kun lepakot on häädetty ja kodittomat lutikat ovat vallanneet asunnot.
Albrecth sanoo, että yleistymisen syy on pitkälti arvailun varassa.
– Saattaa olla, että lepakoiden suojelu on edesauttanut asiaa.
Lutikoiden yleistymisen on epäilty johtuvan myös lisääntyneestä ulkomaanmatkailusta.
Lepakon ja ihmisen loinen
Lutikka eli seinälude, tieteelliseltä nimeltään Cimex lectularius, on noin 3,5–8 millin pituinen siivetön hyönteinen. Se käyttää ravintonaan verta. Lutikka on luontaisesti lepakon loinen, mutta kelpuuttaa isännäkseen myös ihmisen sekä jotkin lemmikit.
Lutikka imee verta uhristaan öisin, kymmenessä minuutissa jopa seitsenkertaisesti oman painonsa verran. Se on väriltään vaalean tai tumman ruskea, vastikään verta imettyään tummanpunainen.
Lutikka ei ole myrkyllinen eikä sen ole todettu levittävän tauteja, mutta jotkut ihmiset ovat allergisia sen syljelle. Imentäjäljet ovat punoittavia ja kutiavia paukamia, näppylöitä, rakkuloita tai läiskiä uhrin herkkyyden mukaan. Asuntoon pesiytyneen loisen saattaa tunnistaa myös sen jälkeensä jättämistä tummista ulosteläikistä vuodevaatteilla.
Lutikka liikkuu öisin ja erityisesti juuri ennen auringonnousua. Päivisin se piileskelee tapettien halkeamissa, vuodevaatteissa, listojen raoissa ja muiden rakenteiden sekä esineiden suojissa.
Tämä syöpäläinen saattaa elää jopa puolitoistavuotiaaksi ja selviytyä ilman ravintoa yli puoli vuotta. Tämän vuoksi sen hävittäminen on vaikeaa. Se kuolee –17:n celsiusasteen lämpötilassa muutamassa tunnissa.