Kuva: Pauli Seppälä

Jos öljylämmityslaitteisto on iältään nuori, kymmenen vuoden luokkaa tai alle, sitä ei usein kannata laittaa pois ilma-vesilämpöpumpun tieltä vaan yhdistää öljy ja lämpöpumppu hybridiksi, teollisuuskiinteistön suureen öljypannuun tässä nojaava Kaj Naparstok vinkkaa.

Seisooko taloyhtiönne porauskieltoalueella ja katselette kateudesta vihreänä naapuritaloa, joka säästää maalämmöllä valtavat summat? Kateudenvihreys kannattaa vaihtaa vihreään lämmitysmuotoon, sillä ilma-vesilämpöpumppu sopii myös kaupunkien keskustoihin ja pohjavesialueille.

Kuluvalla vuosituhannella ensin pienet ja perässä suuret kiinteistöt ovat ryhtyneet karsimaan lämmityskulujaan siirtymällä maalämpöön. Se myllää suuret säästöt, mutta ei ole kaikissa kohteissa mahdollinen.

Maalämmön tarvitsemia lämpökaivoja porattiin 2000-luvun alussa villisti, mutta viimeisimpien parin vuoden ajan kaivolle on vaadittu toimenpidelupa, jonka myöntää tai on myöntämättä rakennusvalvonta.

Poraamista rajoitetaan erityisesti pohjavesialueilla ja kaupunkien keskustoissa. Porauskieltoalueella sijaitsevan taloyhtiön kädet eivät ole sidotut, sillä maalämpö ei ole ainoa mahdollisuus. Ulkoilman lämpöenergiaa hyödyntävä ilma-vesilämpöpumpulla päästään käsiksi huomattaviin säästöihin.

– Ilma-vesilämpöpumppu on otollinen laite soraharjuille, keskustoihin ja tonteille, joilla lämpökaivojen poraaminen ei onnistu maaperän koostumuksen, tontin pienen pinta-alan tai porausta rajoittavien määräysten vuoksi. Esimerkiksi 60 kilowatin maalämpöpumppu tarvitsee kuusi lämpökaivoa, joiden minimietäisyys toisistaan on 15–20 metriä. Poraaminen vaatii tontilta paljon pinta-alaa, kertoo toimitusjohtaja Kaj Naparstok Pirkanmaan Ilmalämpö Oy:sta.

Tehoa riittää

Naparstokin mukaan ilma-vesilämpöjärjestelmä maksaa itsensä 4–6 vuodessa. Maalämpöön verrattuna vuosihyötysuhde ja sitä kautta säästö ei ole aivan yhtä suuri, mutta toisaalta alkuinvestointi on pienempi. Siitä puuttuu rivi noin 200 metrin syvyisiä lämpökaivoja, hinnaltaan reilut 30 euroa metriltä.

Tehon näkökulmasta ilma-vesilämpöpumppu soveltuu suureen kiinteistöön siinä missä maalämpökin.

– Tehoa saadaan niin paljon kuin tarvitaan. Järjestelmän kokoa voidaan kasvattaa vaikka satoihin kilowatteihin asti kytkemällä laitteita rinnan.

Maalämmön tavoin myös ilma-vesilämmössä on varajärjestelmä, joka otetaan tarvittaessa avuksi piikkitehon tuottamiseksi suurimman tehontarpeen aikaan.

Maalämpö mitoitetaan yleensä tuottamaan vuositasolla 95 prosenttia tehontarpeesta tai yli, mutta ilma-vesilämmön mitoitus on Naparstokin mukaan 80–90 prosenttia. Ero syntyy siitä, että siinä missä maalämmön lämpökaivon lämpötila on ympäri vuoden vakio, ilma-vesilämmön lämmönlähteen eli ulkoilman lämpötila vaihtelee. Elohopean painuessa noin –25 asteen tienoille ulkoilmasta ei irtoa enää apua, vaan on siirryttävä käyttämään varajärjestelmää.

Öljystä apua

Yleensä varalla on sähkövastus, mutta yhtä hyvin lämpöpumpun rinnalle voidaan kytkeä jokin muu energialähde – kuten vanha öljylämmitys.

Jos taloyhtiössä tai teollisuuskiinteistössä on investoitu uuteen öljylämmitykseen juuri ennen kuin öljyn hinta lähti nousuun vuosituhannen alussa, laitteistolla on elinkaarta vielä kaksinumeroinen luku vuosia.

Uudenkarhean kattilan kantaminen kaatopaikalle on suunnilleen yhtä taloudellista kuin vitosen seteleiden lappaminen lämmityspannuun. Kun laitteisto on jo maksettu, investointikulu tuleville vuosille on pyöreä nolla.

– Jos on investoitu noin kymmenen vuoden sisään uuteen öljylämmitykseen, olemassa olevaa laitteistoa ei ole mitään järkeä laittaa pellolle. Kun ilma-vesilämpöpumppu ja öljylämmitys kytketään rinnakkain, öljynkulutus saattaa pudota kymmenesosaan aiemmasta ja asiakas saa lämpöpumpulla valtavat säästöt, mutta samaan aikaan öljykattilaan tehty investointi ei mene hukkaan vaan laite on edelleen hyötykäytössä. Ja öljykattilan romuttaminenkin maksaa rahaa. Ilma-vesilämmöllä hoidetaan lämmitys rospuuttokeleillä sataprosenttisesti ja öljyllä ajetaan huipputeho kovimpina pakkaspäivinä.

Sähköä ei saa tankillista kesähinnalla

Öljyn hyvä puoli energialähteenä on, että hinta on se, mikä tankkia täytettäessä maksetaan.

Sen sijaan sähkön hinnoittelu lienee tulevaisuudessa menossa yhä vahvemmin kohti päivänkohtaista pörssihinnoittelua. Sähköpörssi Nord Poolin spot-hinnoista voi tarkastaa, miten hinta käyttäytyy tulipalopakkasilla eli silloin, kun lämpöpumppu tarvitsee apua. Sähkö on kaikkein kalleinta, kun sitä eniten tarvitaan.

Lämmitysmarkkinat menivät tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosina uusjakoon. Lämpöpumppuala on kasvanut nopeasti ja markkinoille on tullut myös sellaisia yrityksiä, joilta puuttuu kosketuspinta lämmitysalan aiempaan historiaan. Kun asiantuntemus ja tarjottava tuotevalikoima käsittää huonoimmassa tapauksessa yhden ainoan valmistajan lämpöpumppumalliston, kokonaisnäkemys on puutteellinen ja toiminta helposti saman ratkaisun tuputtamista kaikille, vaikka asiakkaiden lähtötilanteet ja tarpeet vaihtelevat isolla haitarilla.

– Eri lämmitysjärjestelmien synkronointi keskenään vaatii tietotaitoa ja kokemusta, jotta ne toimivat hyvässä harmoniassa keskenään. Tarvitaan muun muassa ulkolämpötilaa haistelevat anturit sisältävä ohjausjärjestelmä. Kun pakkasta on riittävästi, ei kannata enää käyttää ilma-vesilämpöpumppua vaan vaihtaa varajärjestelmään.

Kaukolämpökin sopii hybridijärjestelmään

Naparstok sanoo katselleensa joskus sivusta päätään pyöritellen, miten uusia öljylämmityslaitteistoja kannetaan mäelle.

– Jos öljylämmitys jätetään nyt rinnalle, se on helppo korvata sähkökattilalla sitten, kun laitteistosta aika jättää. Järkevä energiansäästö ei tarkoita aina sitä, että laitetaan kaikki vanha heti pihalle.

Suuret kiinteistö eivät pakene vain öljystä. Myös kaukolämmön hintakehitys saa karvat pystyyn ja laittaa miettimään vaihtoehtoja.

Naparstok muistuttaa, että ilma-vesilämpöpumpun hybridiksi täydentävä varajärjestelmä voi olla sähkön tai öljyn tavoin yhtä hyvin myös kaukolämpö.