Vaikka kehittyvä tekniikka tuo mahdollisuuksia ilmanvaihdon ja sisäilman parantamiseen, olennaisin kysymys on, riittääkö kiinteistön korvaus- eli tuloilma.

Eräs taloyhtiön tyypillisimmistä remonteista tänä päivänä on, että koneellisella poistoilmanvaihdolla varustettuun kiinteistöön asennetaan poistoilmalämpöpumppu sekä korvausilmaventtiileillä varustetut ikkunat, mahdollisesti myös lisälämmöneristys.

Teknologian tutkimuskeskus VTT:n erikoistutkija Terttu Vainio toteaa, että tällaisessa kohteessa olisi ehdottomasti suunniteltava kokonaisuus toimivan ilmanvaihdon ja riittävän korvausilman ehdoilla. Vainion mukaan vastaavien saneerausten kohdalla olisikin iso oppimisen paikka.

– Korvausilmaventtiilit pitää mitoittaa riittävän isoiksi, ettei alipaineesta synny ongelmaa. Parasta olisi, jos pumppujärjestelmän suunnittelija olisi myös ilmanvaihdon suunnittelija. Myös ikkunat ja ilmanvaihto kytkeytyvät yhteen, joten ilmanvaihdon suunnittelijan olisi vähintäänkin kerrottava ikkunasuunnittelijalle, kuinka paljon korvausilmaventtiilejä tarvitaan.

Makuuhuoneiden raitisilmansaanti huolenaiheena

Ilmanvaihtoon liittyvää osaamista ja tietoa löytyy Suomesta kosolti, mutta silti ilmanvaihto on vaikeasti hahmotettava aihe.

– Niin on myös kysymys siitä, mikä on hyvä sisäilma ja mikä huono. Olisi hienoa, jos sen jotenkin pystyisi havainnollistamaan jollain mittarilla, kuten lämpötilan. Sitä mittaria vielä odotetaan. Tätä varten tarvittaisiin suunnilleen kenttälaboratorio, joka haistelisi ilman hiilidioksidipitoisuutta.

Vainion mukaan asia, johon asukkaiden itsensä kannattaisi kiinnittää huomiota, on makuuhuoneiden ilmanvaihto.

– Makuuhuoneen riittävästä raitisilman saannista pitää olla huolissaan. Makuuhuoneissa ollaan pitkän aikaa ja niissä on pölyäkin paljon, joten tilan ilmanvaihtoa pitää tehostaa. Kyse ei ole niinkään taloyhtiön tai isännöitsijän asiasta, vaan asukkaiden itsensä pitäisi huomioida tämä. Jo se, että makuuhuoneen ovi pidetään auki, voi parantaa ilmanlaatua.

Korvausilman otto on usein hallitsematonta

Erittäin vanhoissa asuinosakeyhtiöissä saattaa edelleen olla painovoimainen ilmanvaihto, mutta yleisimmin taloyhtiöstä löytyy vähintään koneellinen poistoilmanvaihto. Näitä ryhdyttiin rakentamaan 1960-luvulla.

Terttu Vainion mukaan etenkin koneellisessa poistossa isoin ongelma on korvausilman otto. Jos korvausilman saannista ei ole huolehdittu riittävästi tai ollenkaan, ilma ei vaihdu. Poistoilmanvaihto aiheuttaa myös alipaineen, jolloin raitis ilma tulee tilaan hallitsemattomasti, sieltä mistä se pääsee helpoimmin läpi. Esimerkiksi rakenteiden tai viemäreiden läpi kulkiessaan ilma voi tuoda mukanaan epäpuhtauksia, ei-toivottuja hajuja tai vetoa.

– Joissain tapauksissa tuloilman otto voi olla ratkaistu esimerkiksi venttiilein, mutta usein korvausilman otto on täysin hallitsematonta.

Asuntoon voi virrata korvausilmaa esimerkiksi rappukäytävästä.

Alipaineen havaitsee esimerkiksi siitä, etteivät ovet mene kiinni tai postiluukut lonksuvat.

– Tämä tarkoittaa, ettei korvausilmaventtiileitä ole riittävästi. Jotain teknisiä ratkaisuja on ehdottomasti mietittävä, jotta korvausilmaa saadaan helpommin kuin porraskäytävästä.

Korvausilmaventtiilienkin suodattimista huolehdittava

Korvausilmaventtiilien jälkiasennukseen on erilaisia vaihtoehtoja. Korvausilmaventtiili voidaan esimerkiksi asentaa uuteen seinän läpivientiin, ikkunoiden puuosiin rakoventtiilinä tai ikkunan vieressä olevaan tuuletusluukkuun.

Korvausilmaventtiileissä on suodattimet, jotka estävät siitepölyn ja pienhiukkasten pääsyn sisätiloihin raittiin ilman mukana. Myös nämä suodattimet pitää puhdistaa tai vaihtaa säännöllisesti.

Hengitysliiton mukaan venttiilien puhdistusväli vaihtelee parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Valmistajat suosittelevat vaihtamaan tai ainakin tarkistamaan suodattimet kaksi kertaa vuodessa.

Asuinkerrostalojen ilmanvaihtolaitteistot puolestaan tulee puhdistaa vähintään 10 vuoden välein.

– Jos asukkaat alkavat valittaa ilmanvaihdosta, on syytä ryhtyä toimenpiteisiin jo aiemmin. Jos yksikin asukas tekee jotain, mikä tukkii tuloilmaventtiilit, tilanne saattaa vaikuttaa kaikkiin muihinkin.

Koneellisen poistoilmanvaihdon rakennuksessa tulee kyseeseen korvausilmaventtiilien aukinaisuuden varmistaminen sekä ilmanvaihtokanavien nuohous.

Uudemmissa rakennuksissa tuloilman otto on paremmin kontrolloitu. Hallittu tulo- ja poistoilmanvaihto tuli asuinkiinteistöihin 2000-luvun puolella. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon omaavassa rakennuksessa huoltotoimiin kuuluu tuloilmakanavien nuohous ja suodatinten vaihto.

Jäähdytystä kaukokylmästä tai viilennystä lattiasta

Jos ilmanvaihtoon yhdistetään myös ilman käsittelyä, kuten kostutusta, jäähdytystä tai viilennystä, puhutaan ilmastoinnista. Yleensä ilmastointia hyödynnetään liike- ja toimistorakennuksissa. Asuinkiinteistöissä ilmastointi on melko harvinainen.

– Jos ilmanvaihdossa on jäähdytys mukana, kyseessä on huippupaikalla sijaitseva ja hintava prime-luokan kiinteistö. Uusiin ja kalleimpiin asuntoihin rakennetaan joko kiinteistökohtaisesti tuotettu jäähdytys tai kaukojäähdytys. Esimerkiksi Helsingin Kalasataman uusiin asuinkiinteistöihin tai Tampereen kansiareenan asuntoihin jäähdytys melko varmasti tulee.

Uusi innovaatio on, että tilaa voi viilentää myös vesikiertoisen lattialämmityksen kautta, mikäli kylmää saadaan esimerkiksi kaukojäähdytysverkosta tai maalämpökaivoista.

– Esimerkiksi Helsingin Töölönlahden arvoasuntoihin on tehty viilennystä lattialämmöillä hyvin kokemuksin. Toisin kuin jäähdytyksessä, lattiaviilennyksessä lämpötilaero on pieni ja jakelupinta-ala suuri. Perinteisessä jäähdytyksessä jäähdytysilman ja huoneilman lämpötilaero on suuri ja jakelu pistemäinen.

Lähde: Hengitysliitto

Poistoilmasta lämpö talteen ja eurot jemmaan

Kiinteistön poistoilman mukana pihalle puhalletaan myös lämpöä. Lämmön talteenotto poistoilmasta on kuitenkin koko ajan yleisempää.
2000-luvulta eteenpäin rakennetuissa kiinteistöissä lämmöntalteenotto on integroitu koneelliseen tulo- ja poistoilmanvaihtoon. Laitteen sisään rakennettu yksikkö lämmittää tulevaa sisäilmaa.

– Jos lämmöntalteenotto tulee tiensä päähän, sen voi vaihtaa uuteen, tehokkaampaan yksikköön. Alun alkaen rakennusmääräysten mukainen lämmöntalteenotto on vähintään 45 prosenttia ilmanvaihdon tarvitsemasta lämmitysenergiasta. Nykyisin puhutaan 70–80 prosentista, kertoo Terttu Vainio VTT:ltä.

1960–1990-luvuilla rakennetuissa, koneellisen poistoilmanvaihdon kaukolämpötaloissa lämmöntalteenotto toteutetaan sen sijaan usein poistoilmalämpöpumpuilla. Pumppu toimii kuin patteri, joka kerää lämpöä poistuvasta ilmasta. Lämpö käytetään tilojen lämmitykseen tai käyttöveden esilämmitykseen.

Oikein tehty pumppujärjestelmä on avain säästöihin

VTT:n tutkimusten mukaan poistoilmalämpöpumppu vähentää kaukolämmön kulutusta 10–50 prosenttia. Vainio pitää pumppua pääsääntöisesti järkevänä investointina vanhempaan taloyhtiöön, jossa on koneellinen poistoilmanvaihto ilman lämmöntalteenottoa.

– Järkevyys riippuu toki rakennuksesta, minkä muotoinen se on. Toisissa taloissa investointi on suorastaan kannattava, toisissa se voi olla kiikun kaakun. Tärkeintä on oikein tehty ja onnistunut toteutus.

Vainiolla on tiedossaan sellainenkin tapaus, jossa komponentit on ostettu sieltä mistä ne on halvimmin saatu, ja kuviteltu että niistä osataan tehdä toimiva järjestelmä, mutta ei osattukaan.

– Jos tekijänä on taitamaton taho, on mahdollista että poistoilmalämpöpumppu kuluttaa enemmän kuin säästää. Oikein suunniteltuna ja asennettuna järjestelmä säästää. Täysin huoltovapaa laite pumppu ei kuitenkaan ole, vaan sitäkin pitää puhdistaa, seurata ja löytää laitteelle oikeat asetukset.

Teksti: Saara Pakaslahti
Kuvat: Dreamstime