Kirjoittaja Ilari Siekkinen on rakennusmestari, joka toimittaa Paikat Kuntoon -tv-ohjelmaa.

Asunto-osakeyhtiöiden remonttien laatua arvostellaan monella eri taholla ja tavalla. Tästä johtuen törmäämme sekavaan tilanteeseen, jolloin ei pystytä päättämään, onko laatu sitä, mitä on tilattu.

Sekavuutta ja epätietoisuutta aiheuttaa moni eri tekijä. Remonttiin kytkeytyvät As Oy:n puolelta osakkaat, jotka vielä maksavatkin remontin, As Oy:n valvonta, urakoitsijat, suunnittelijat, As Oy:n hallitus, isännöitsijät ja kuntien rakennusvalvonta.

Kuitenkin eri osapuolilla on usein jonkin verran erilainen käsitys siitä, mikä on tilatun työn hyväksytty laatutaso.

Rakentamisen laatutason määrittelemisestä on olemassa monenlaisia toleransseja, asetuksia ja ohjeistuksia, joiden soveltaminen käytäntöön ei silti ole helppoa, jos maksaja ei hyväksy millään ilveellä lopputulosta. Toisaalta, viidakon vanha sananlasku sanoo: ”Millään ei nää niin hyvin kuin silmällä”. Sitä paitsi ”kauneus on katsojan silmissä”.

Rakentamista ja rakentajia arvostellaan varmaan eniten, verrataanpa sitten mihin tahansa muuhun työnsuoritukseen. Kansakuntamme kahvipöytien yksi keskustelluimmista aiheista on rakentaminen.

Yleensä keskusteluissa ei pahemmin kehuskella rakentamisen laatua ja rakentamisen osapuolia. Jokainen ihminen näkee sekä kokee rakentamisen ja varsinkin rakentamisen lopputuloksen eri tavalla. Lisäksi taloyhtiöistä löytyy runsaasti osakkaita ja heidän tuttujaan, jotka olisivat tehneet työn toisin sekä halvemmin ja paremmin. Media ei myöskään ole jättänyt ketään kylmäksi tuodessaan esiin rakentamisen epäkohtia. Niihin paneutuminen on helppo tapa tuottaa mediaa.

Aiheita riittää, joka lähtöön. Pahimmillaan saadaan aikaan pelkoa ja hysteriaa. Ihmiset alkavat epäillä asuntonsa asumiskelpoisuutta.

Onko olemassa tapaa, jotta vältyttäisiin turhilta erimielisyyksiltä arvosteltaessa työn tuloksia? Emme varmaan koskaan löydä vedenpitävää ratkaisua asiaan.

Voisimme kuitenkin selventää osakkaille remonttien laatutason määrittelemiseen liittyviä asioita.

As Oy:iden olisi hyvä kertoa osakkaille laatutason määrittelemisen kriteerit. As Oy maksaa asiantuntijapalvelujen eli valvojien ja suunnittelijoiden laskut. Usein valvojan ja suunnittelijan rooli jää epäselväksi osakkaille.

Olisi syytä tiedottaa, että rakentamisen laatu perustuu tiettyihin toleransseihin, säädöksiin, ohjeistuksiin ja asetuksiin. Suunnittelijat suunnittelevat kohteet asetuksien ja ohjeistuksien perusteella, valvojat ja rakennusvalvonta valvovat, että työssä noudatetaan niitä ja urakoitsijat ovat velvollisia noudattamaan annettuja suunnitelmia ja ohjeita. Vaikuttaa yksinkertaiselta, jota se ei kuitenkaan ole.

Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin järjestää erillinen tilaisuus, jossa As Oy:n hallitus edustajineen kertoisi osakkaille laadunvalvonnasta ja laatuvaatimuksista ennen remontin alkua. Vanha hyvä konsti olisi rakentaa malli, kulloinkin kyseiseen urakkasuoritukseen liittyen. Remontin luonteesta riippuen tämä ei tietenkään ole aina mahdollista.

Useimmat laatutason määrittelemiseen liittyvät erimielisyydet alkavat kun työ on ”valmis”. Lopputuloksen riidan toisena osapuolena on useimmiten osakas.

Remonttien aikana laatutasoon liittyviä keskusteluja ei juurikaan käydä. Tekniikkaan (kaikki mikä jää piiloon) liittyvät laatuasiat ovat harvemmin erimielisyyksien aiheena.

Huoneistoihin kohdistuvat työnsuoritukset ovat, osapuolista riippuen, kovin erilaisten arvostelukriteerien tarkasteltavana. Yhtenäistä linjaa ei tietenkään voikaan olla. Me ihmiset kun olemme kovin erilaisia, onneksi. Tässä vaiheessa alkaa usein pallottelu, josta ei tahdo loppua tulla.

Valvoja ja suunnittelijat eli As Oy on hyväksynyt työsuorituksen ko. osakkaan huoneistoon kohdistuen. Osakkaan mielestä työsuoritus ei vastaa tilattua ja maksettua lopputulosta, vaikka työn lopputulos olisikin yleisten määräysten ja asetusten mukainen. Urakoitsija on mielestään onnistunut tehtävässään.

Mikä tai kuka ratkaisee erimielisyydet laatutason riittävyydestä tällaisessa tilanteessa? Tapauksesta riippuen edessä saattaa olla pitkä ja hankala tie ennen kuin yksimielisyys saavutetaan. Pahimmassa tapauksessa istutaan käräjillä tonnin riidasta ja lihotetaan jo ennestään tukevaa lakimiestä. Käräjien lopputuloksena ei koskaan tietenkään voita mitään, jos ja kun riidan rahallinen arvo on pieni.

Näihin lukuisiin tapauksiin ei kukaan ole keksinyt ratkaisua. Kaikkia tyydyttävää laatutasoa ei käytännössä ole.

Varmaa on vain se, että rakentamista pidetään jokseenkin epäilyttävänä toimintana ja urakoitsijoita puolirikollisina verenimijöinä. Urakoitsijat ovat myös omalta osaltaan antaneet tähän aihetta.

Kuka viheltää pelin poikki, kun kaikkia tyydyttävää lopputulosta ei saavuteta? Liian usein paikalle kutsutaan ulkopuolinen, ”puolueeton” laatutason määrittäjä.

Hyväksyttävän lopputuloksen määrittäminen ei välttämättä vieläkään tyydytä osakasta. Remontin osapuolille jää kivi kenkään hiertämään. Osakas sinnittelee, eikä hyväksy lopputulosta, mutta kaikki muut ovat eri mieltä.

Mitä tehdään? Toivotaanko kylmästi toteamalla, että tyytymätön osakas huomaisi asuvansa väärässä asumismuodossa ja muuttaisi pois? Jätetäänkö pieni ihminen mököttämään velkaiseen soppeensa?

As Oy -muotoinen asuminen ei valitettavasti sovellu kaikille ihmisille.

Omakotitalossa, varsinkin remonttitöissä, asukas saa toimia arkkitehtinä, rakennuttajana, valvojana, suunnittelijana jne. muistaen vain, että toimii rakennusmääräysten mukaisesti. Tällaisessa rakentamisen muodossa riitelevät yleensä enää isäntä ja emäntä keskenään.

Onko tämä riita huonompi vai parempi?