Kuva: Pauli Seppälä

Lämmitysenergiasta laskuttaminen huoneistokohtaisesti kulutuksen mukaan aiheuttaisi taloyhtiössä keskustelua oikeudenmukaisuudesta. Tulisiko huomioida jollakin tavalla se, että aurinko lämmittää eteläpuolen asuntoja merkittävästi enemmän kuin pohjoisen?

Vuosi vuodelta useammassa taloyhtiössä osakkaat maksavat sähkön ohella myös vedestä kulutuksen perusteella. Lisäksi huoneistoissa kuluu energiaa lämmitykseen, mutta siitä maksetaan vastikkeissa neliöiden eikä mitatun kulutuksen mukaan. YIT:n selvitysten perusteella huoneistokohtaisen mittauksen järjestäminen olisi uudisrakentamisessa helpohkoa, korjausrakentamisessa vaikeaa. Maksuperusteiden oikeudenmukainen määrittely taas olisi aina hankalaa.

Normaalisti jokainen asunto-osakeyhtiön osakas maksaa käyttämänsä sähkön suoraan omasta pussistaan. Huoneistokohtaiset vesimittarit ovat uudisrakentamisessa nykyään käytännössä vakiovaruste ja yleistyvät myös vanhoissa rakennuksissa sitä mukaa, kun linjasaneerauksia tehdään.

Kulutukseen perustuva laskutus ohjaa säästeliäisyyteen. Huoneistokohtaisen vesimittauksen on havaittu vähentävän kerrostaloasukkaiden vedenkulutusta vähintään viitisentoista prosenttia, usein enemmänkin.

Voidaan ajatella, että sähkön ja veden jälkeen jatkumolla olisi vuorossa lämmitysenergiasta laskuttaminen talouskohtaisesti kulutuksen mukaan.

YIT Rakennus Oy on selvittänyt huoneistokohtaisen lämmitysenergian mittauksen mahdollisuutta uudisrakentamisessa.

Selvitysten perusteella ajatusta ei ole tyystin hylätty, mutta toistaiseksi ei ole nähty tarpeelliseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Syyt ovat rakennusten paraneva energiatehokkuus ja laskutusperusteiden oikeudenmukaisen määrittelyn ongelmat.

Lämmitysenergian osuus kokonaiskulutuksesta pienenee

Tunnettu nyrkkisääntö on, että huoneiston lämpötilan laskeminen yhdellä asteella leikkaa lämmitysenergian kulutusta noin viisi prosenttia. Uusissa rakennuksissa näin saavutettavat säästöt ovat kuitenkin vuosi vuodelta pienempiä sekä euromääräisesti että osuutena energian kokonaiskulutuksesta, sillä rakennusten lämmitysenergian kulutus vähenee koko ajan.

Tämän vuoden alussa voimaan tulleet rakennusmääräykset laskivat energiatehokkuuden minimitasoa uudisrakentamisessa noin 30 prosenttia ja vuonna 2012 ruuvia kaavaillaan kiristettäväksi entisestään. Siinä missä takavuosina viiden prosentin nipistys lämmitysenergiasta merkitsi useiden prosenttien säästöä energian kokonaiskulutuksesta, tulevaisuudessa tämä tarkoittaa enää tuskin prosenttiakaan.

– Uusimmissa asuinkerrostaloissa lämmitysenergian osuus energian kokonaiskustannuksista on huomattavasti vähäisempi kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Käytännössä 70–80 prosenttia energiankulutuksesta koostuu laitesähköstä ja käyttövedestä, sanoo tuotepäällikkö Tero Karislahti YIT Rakennus Oy:stä.

Lämmitysenergian huoneistokohtainen mittaaminen olisi Karislahden mukaan toteutettavissa uudisrakentamisessa melko yksinkertaisesti.

– Nykyrakentamisessa on jo ratkaisuja, joissa jokaisessa asunnossa on omat lämpöpiirit. Silloin huoneistokohtainen virtaus saadaan mitattua. Tosin tähän liittyy pieniä ongelmia, kuten miten huomioida se, että yläkerroksiin lämpö tuodaan pidemmälle kuin alas.

– Mittaamisesta aiheutuisi lisäkustannuksia. Uusissa asuinkerrostaloissa lämmitysenergian kulutus on pieni osa kokonaispotista ja on kyseenalaista, saataisiinko mittausjärjestelmästä riittävästi lisäarvoa.

Oikeudenmukainen toteutus pulmallista

Teknistä toteutusta suurempi ongelma on järjestää mittaus ja laskutus taloyhtiössä oikeudenmukaisesti. Kyse ei ole niinkään teknisestä mittaustarkkuudesta vaan siitä, kokevatko ihmiset järjestelmän oikeudenmukaiseksi.

Jos talossa on vierekkäin kaksi samankokoista asuntoa ja toisessa on enemmän lämpöä hukkaavaa ulkoseinää tai suuremmat ikkunat, herää kysymys, miten paljon kenenkin pitäisi maksaa. Yhden osakkaan mielestä suuremmasta ulkoseinäpinta-alasta on hyvitettävä jonkinlaisella korjauskertoimella, toinen taas näkee sen huoneiston ominaisuudeksi siinä missä hyvän tai huonon näköalan.

– Yksi esimerkki on, että kun osakas maksaa kuluttamansa laitesähkön ja laitteet tuottavat lämpöä, niin miten tämä tulisi huomioida kokonaisuudessa, koska siitä hyötyvät aina seinänaapuritkin.

Vastaavasti yhden asunnon lämpötilan radikaali laskeminen lisää kerrostalossa viereisten asuntojen lämmitysenergian tarvetta.

Mikäli osakkaat eivät miellä järjestelmää tasapuoliseksi, syntyy jälleen uusi yhtiökokouksesta toiseen toistuva kinastelun aihe. Ei liene erityisen rohkea arvaus, että taloyhtiö jakautuisi etelän ja pohjoisen puolueisiin. Pohjoispuolueen mielestä heitä tulee hyvittää siitä, että aurinko lämmittää etelän asuntoja enemmän ja eteläpuolue on tietenkin vastakkaisella kannalla.

– Kaikenlaisen epävarmuuden tuomisessa taloyhtiöihin pitää olla äärettömän tarkkana, painottaa Karislahti.

Epävarmuustekijät hyötyjä merkittävämpiä

Vanhoissa, energiasyöpöissä rakennuksissa huoneiston lämmittämiseen kuluu energiaa enemmän kuin uudessa rakennuskannassa. Näin ollen myös säästömahdollisuudet ovat korjausrakentamisessa uudisrakentamista paremmat.

Kolikon kääntöpuolella ovat tekniset haasteet. Vanhassa kerrostalorakentamisessa lämpölinjoja ei vedetty huoneistokohtaisesti vaan ne kulkevat läpi kerrosten. Kulutus olisi mitattava jokaisesta patterista erikseen.

– Olen kuullut monenlaisista virityksistä, mutta niiden luotettavuus ja toimivuus on arveluttava. Toimivaa ratkaisua en ole vielä nähnyt.

Pähkinänkuoressa tilanne on siis se, että siellä, missä huoneistokohtainen lämmitysenergian mittaaminen onnistuu teknisesti, se ei oikein kannata, ja siellä, missä kannattaa, ei onnistu teknisesti. Lisäksi ongelmana on aina laskutusperusteiden järjestäminen taloyhtiössä oikeudenmukaisesti ja ristiriitatilanteita välttäen.

Tässä vaiheessa ratkaistavat ongelmat vaikuttavat painavan vaakakupissa enemmän kuin hyödyt toisella puolella semminkin kun säästöjä on puristettavissa pulmattomammin energiatehokkuutta parantamalla.