Kuva: Pistesarjat Oy
Umpeen jäätynyt ränni ei vedä. Katon lumi alkaa usein sulaa auringossa huomattavasti aiemmin kuin varjoisa ränni. sulamisvesi tulee hallitsemattomasti alas.
Viime talvi oli lumisin miesmuistiin. Kinoksia kertyi kaikkialle pihoilta katoille asti ja huoltomiehet saivat heiluttaa lapioitaan selät väärinä. Lumitöille on myös vaihtoehto. Moniin käyttökohteisiin soveltuva sulatusjärjestelmä pitää katot ja sadevesijärjestelmät sulina ympäri vuoden.
Lumityöt ovat kiinteistöhuollossa merkittävä vuotuinen menoerä. Pahimpien pyryjen aikaan kaikki kapasiteetti on käytössä ja kinokset saattaa joutua odottelemaan luojaansa pitkäänkin.
Katolla käsipelillä tehtävä lumityö on hidasta, vaarallista ja kallista puuhaa. Jos lumi joutuu odottamaan poistajaansa pitkään, se saattaa aiheuttaa liikaa kuormaa rakenteille.
Tuoreessa muistissa on vuonna 2003 tapahtunut onnettomuus, jossa kuopiolaistaloyhtiön katolta tipahti kymmenkiloinen jäälohkare ohikulkijan päähän. Tämä menehtyi ja taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja sai korkeimmassa oikeudessa tuomion kuolemantuottamuksesta.
Vesikouruihin, syöksytorviin sekä katolle asennettava sulatusjärjestelmä hoitaa lumityöt niin, ettei kinoksia pääse edes syntymään. Järjestelmän asennus olisi paras hoitaa lämpimänä vuodenaikana. Käytännössä asiaan herätään kuitenkin usein silloin, kun tarve on suurin – siis tuiskujen aikaan. Järjestelmä voidaan asentaa talvellakin, mutta kinosten alle kaivaminen näkyy kouriintuntuvasti työkustannuksissa.
– Ikävä kyllä asiataan herätään myöhään eikä järjestelmiä laiteta silloin, kun pitäisi, eli keväällä ja kesällä, harmittelee toimitusjohtaja Marco Tienhaara Pistesarjat Oy:stä.
Tarvikkeet noin tonnilla
Tienhaara arvioi, että tavanomaisen 5-kerroksisen ja 3-rappuisen kerrostalon sadevesijärjestelmät ja katon kattavan järjestelmän tarvikekustannukset ovat ohjaimineen ja termostaatteineen reilut tuhat euroa silloin, kun käytetään vauhdilla yleistynyttä itsesäätyvää kaapelia.
Päälle tulevat lisäksi asennuskulut. Niiden suuruus riippuu muun muassa siitä, onnistuuko asennus nosturilla vai onko katolle kiivettävä.
Asennustyö katolle on varsin nopeaa, sillä sulatuskaapelit juoksutetaan vesikatteen päälle harjalta räystäälle. Tiheys riippuu kohteesta. Tavallisesti kaapelit asetellaan 10–30 sentin välein.
Kaapelit kiinnitetään koukuilla ja kiinnikkeillä. Jos kaapelit halutaan suojata katolla kulkua vastaan, voidaan käyttää alumiinista sähköasennusputkea.
Myös kaapelin juoksuttaminen sadevesijärjestelmiin käy ripeästi. Keskikokoiseen kerrostaloon sadevesijärjestelmä- ja kattoasennus saattaa hoitua päivässä. Kaapelien laittaminen onnistuu huoltomieheltäkin, mutta avuksi tarvitaan myös sähkömies. Sähköjen vetäminen saattaa aiheuttaa runsaastikin lisätyötä.
– Joskus sähkösyöttöjen saaminen on helppoa ja joskus hyvinkin vaikeaa. Jos sähkökeskus on täynnä, on mahdollisesti rakennettava lisäkeskus.
Energiakulut joitain satasia
Tienhaara arvioi, että niin sanottuja itsesäätyviä kaapeleita käytettäessä sulunapitojärjestelmän sähkökulut edellä mainitun kaltaisessa kohteessa ovat karkeasti arvioiden 100–500 euroa lämmityskaudessa.
Sulanapitojärjestelmä voidaan asentaa käytännössä mihin tahansa. Käyttökohteita taloyhtiössä ovat kattojen ja sadevesijärjestelmien lisäksi esimerkiksi viemäri- ja käyttövesiputkistot, portaat, luiskat ja ulkoalueet. Putkiin sulatuskaapelit voidaan asentaa niin sisä- kuin ulkopuolellekin.
Sulapitojärjestelmä voidaan ohjata yhdellä termostaatilla tai useamman yhdistelmällä. Yksinkertaisimmillaan mitataan vain ulkolämpötilaa, älykkäämmissä järjestelmissä myös kosteutta ja lumimäärää. Pelkkään ulkolämpötilaan tukeuduttaessa sulatus voi kääntyä päälle vaikka kesäkuisena hallayönä, useampaan parametriin perustuva mittaus taas ohjaa järjestelmää aina järkevästi.
Jos taloyhtiön isännöitsijä tai joku muu aktiivinen henkilö haluaa ottaa järjestelmän ohjauksen vastuulleen, sulatus hoituu oikein yksinkertaisellakin järjestelmällä ja maalaisjärkeen perustuvalla käsisäädöllä – päälle silloin, kun lunta tupruttaa ja jääpuikot venyvät, muulloin kiinni.
Itsesäätyvä kaapeli yleistyy
Takavuosina sulatusjärjestelmät pohjautuivat tavanomaiseen vakiovastuskaapeliin, mutta itsesäätyvä sulatuskaapeli on yleistynyt viime aikoina vauhdilla. Se on toimintaperiaatteeltaan kuin portaattomasti säätyvä vastus ja säätää tehoaan tarpeen mukaan automaattisesti. Jokainen kaapelin sentti voi olla eritehoinen sen mukaan, sijaitseeko kyseinen kohta jääkokkareen sisällä pohjoisen varjossa vai avoimena auringon paahteessa etelän puolella.
– Itsesäätyvässä kaapelissa on sähköjohtimet ja niiden välissä hiilimassa, jossa sähkö liikkuu edestakaisin. Hiilimassan molekyylit laajenevat ja supistuvat lämpötilan mukaan. Kylmällä molekyylit supistuvat, jolloin sähkön kulku saa lisää vastusta ja se lämmittää kaapelia enemmän. Vastaavasti kaapelin lämmitessä vastus ja lämpiäminen vähenee, kertoo Marco Tienhaara.
– Itsesäätyvää kaapelia käytetään nykyään enemmän kuin vakiokaapelia, koska se on nopea ja helppo toteuttaa.
Itsesäätyvä kaapeli on ollut markkinoilla jo noin 25 vuotta, mutta sen käyttö yleistynyt vasta viime vuosina. Tämä johtuu keksinnön patentin vapautumisesta ja sen myötä hintojen laskusta.
– Hinnat ovat tulleet viimeisimpien viiden vuoden aikana tolkullisiksi. Kun tuotetta valmisti vain yksi tehdas, juuri kukaan ei raaskinut sitä laittaa.
Vakiovastuskaapeleita on kymmeniä eri kokoja, joista valitaan sopivin kulloiseenkin tarpeeseen. Itsesäätyvää kaapelia käytettäessä mitoitusta ei tarvitse miettiä, sillä yksi ja sama, ympäristön mukaan säätyvä kaapeli käy jokaiseen tarpeeseen.
Vakiovastuskaapelit on asennettava aina kaksinkertaisina, jotta saadaan toimiva sähköpiiri. Itsesäätyvissä kaapeleissa riittää yksi kaapeli.