Kun laskutus perustuu jokaisen huoneiston omaan kulutukseen, motivoi se yleensä asukkaita hillitsemään omaa vedenkäyttöään. Vedenkulutuksessa tärkeää on kiinnittää huomiota etenkin lämpimän veden kulutukseen.

Kun puhutaan veden säästöstä, ei puhuta pelkästään vedestä, jolla silläkin on oma hintansa, vaan etenkin lämpimästä vedestä. Vedenkulutuksesta lämpimän veden osuus on lähelle 40 %.

– Ei kylmääkään vettä kannata tuhlata älyttömästi, maksaa sekin. Suomessa makeaa vettä riittää toistaiseksi, mutta sen tuottaminen ja jäteveden puhdistus kuluttavat luonnonvaroja. Lämpimän veden kulutus on kuitenkin energiankulutuksen vuoksi oleellisempi asia, toteaa johtava asiantuntija Jaakko Ketomäki Motivasta.

– Jos vedenkulutusta ei mitata taloyhtiössä huoneistokohtaisesti, esimerkiksi suihkussa tulee helposti oltua pitkään, mikä kasvattaa taloyhtiön yhteistä pottia niin vesi- kuin energialaskussakin.

Tulossa oleva vesimittareita koskeva lakiuudistus liittyy juuri tähän. EU:n energiatehokkuusdirektiivi edellyttää, että uusiin moniasuntoisiin rakennuksiin on asennettava huoneistokohtaiset etäluettavat vedenkulutusmittarit, jotka mittaavat vedenkäyttöä ja sen lämmitykseen käytettyä energiaa. Olemassa olevia rakennuksia tämä vaatimus koskee, jos asentaminen on teknisesti toteutettavissa ja kustannustehokasta. Nyt tulossa oleva lakiuudistus edellyttää myös, että laskutuksen on sen jälkeen perustuttava tähän mittaukseen.

Tarkempaa tietoa omasta kulutuksesta

Rakentamismääräysten mukaisesti taloyhtiöihin on asennettu asuntokohtaiset vesimittarit linjasaneerausten yhteydessä jo vuodesta 2013 alkaen. Monissa taloyhtiöissä mittarit ovat kuitenkin raksuttaneet tyhjää, koska niitä ei ole ollut pakko käyttää laskutuksen perusteena. Jos mittareita on käytetty, ne ovat perustuneet yleensä huoneistoissa paikan päällä tehtyihin mittauksiin. Uutta lakiuudistuksessa ovatkin etäluettavuus ja laskutuksen perustuminen huoneistokohtaiseen kulutukseen. Lisäksi kuluttajien tulee saada jatkossa entistä tarkempaa tietoa omasta kulutuksestaan.

Tiedonsaannin lisäämisellä pyritään parantamaan laskutuksen läpinäkyvyyttä, mutta toisaalta myös kannustetaan kuluttajia miettimään omaa vedenkäyttöään ja etenkin lämpimän veden käyttöään.

– Kun tietoa saa aiempaa paremmin, kunkin asukkaan on helpompi tehdä informoituja ratkaisuja oman kulutuksensa suhteen. Toisaalta kenenkään ei huoneistokohtaisessa laskutuksessa tarvitse enää maksaa naapurin kulutuksesta, toteaa erityisasiantuntija Eriika Melkas työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolta.

Taloyhtiössä veden laskutuksesta tulee siten oikeudenmukaisempaa kaikille asukkaille. Myös energiankulutus taloyhtiössä tulee erittäin todennäköisesti laskemaan, mikä on lakiuudistuksen perimmäinen tarkoituskin.

Keitä velvoitteet koskevat?

Uudet velvoitteet tulevat koskemaan niitä olemassa olevia taloyhtiöitä, joissa tullaan tekemään rakennuslupaa edellyttävä putkisaneeraus. Tämä tarkoittaa, että jo olemassa olevia mittareita ei tarvitse vaihtaa uusiin eikä mittareita myöskään tarvitse käyttää laskutuksen perusteena. Velvoitteet eivät myöskään koske remontteja, joihin haetaan rakennuslupaa ennen kuin uusi lainsäädäntö on tullut voimaan.

– Jos rakennuslupaa haetaan sen jälkeen, ollaan jo sääntelyn piirissä. Direktiivin täytäntöönpanon määräaika on 25.10., mutta vaikuttaa todennäköiseltä, että lainsäädäntö saadaan meillä voimaan vasta vähän myöhemmin, Melkas kertoo.

Mikään ei kuitenkaan estä taloyhtiötä myöskään siirtymästä uuden mallin mukaiseen käytäntöön, vaikkei putkisaneerausta olisi tulossakaan. Jos olemassa olevia mittareita aletaan hyödyntää laskutukseen, mittarien mittaustarkkuus on kuitenkin selvitettävä eli niiden on oltava varmennettuja Tukesin edellyttämällä tavalla.

Vedenkulutus vähentynyt

Työtehoseura on yhdessä Motivan ja älymittaritoimijoiden kanssa tehnyt vastikään selvityksen, jossa tutkittiin vedenkulutusta. Tähän asti yleisesti käytössä ollut suomalaisten keskikulutusluku 155 litraa vuorokaudessa per henkilö on jo vuodelta 1977. Nyt tehdyssä selvityksessä keskimääräiseksi vedenkulutukseksi saatiin noin 121 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Suotuisan kehityksen taustalla tekijät arvelevat olevan erilaiset vettä säästävät tekniset ratkaisut, mutta myös sen, että osa kuluttajista on järkevöittänyt veden käyttötapojaan.

Kotitalouksissa eniten vettä kuluu hygienian hoitoon, joka voi muodostaa jopa puolet vedenkulutuksesta. WC:n ja pyykinpesun vedenkulutukset ovat molemmat 15 %.

Vesikalusteiden tekniset ratkaisut, kuten kosketusvapaat hanat, virtaaman rajoittimet ja vettä säästävät suihkupäät ovat toimivia ratkaisuja, joilla saavutetaan merkittäviä säästöjä vedenkulutuksessa. Myös energiatehokkaat kodinkoneet, kotiautomaatio ja vesivuodoista ilmoittava teknologia hillitsevät vedenkulutusta.

Käyttäjä on kuitenkin edelleen ratkaisevassa roolissa. Omiin vedenkäyttötapoihin, kuten suihkuttelun pituuteen ja veden tarpeettomaan juoksutukseen esimerkiksi astioiden käsinpesun yhteydessä, kannattaa selvityksen mukaan kiinnittää huomiota.

Vuodot kuriin

Vuotavat vesikalusteet aiheuttavat merkittävää veden hukkaa. Vesivuotojen havaitsemiseen on kehitetty teknisiä innovaatioita, kuten älyvesimittareita hälytystoimintoineen. Niiden avulla voidaan ehkäistä merkittävästi tahatonta vedenkulutusta.

– Vuotojen tarkkailu on yksi tärkeä toimenpide, sillä vuodot saattavat kuluttaa hirvittävän määrän vettä. Jos WC:ssä on esimerkiksi tulitikun paksuinen jatkuva vesivirta, kuluttaa se 3 000 kuutiota vettä vuodessa. Vuotoihin pitäisikin puuttua ajoissa. Harvoin ne itsestään korjaantuvat, pikemminkin ajan saatossa pahenevat, Ketomäki toteaa.

– Vuoto saattaa myös tihkuttaa rakenteisiin, mikä voi olla kiinteistön kunnon kannalta tuhoisaa.

Taloyhtiössä vuotoja voi havainnoida seuraamalla vedenkulutusta aamuyön tunteina. Mikäli kiinteistön vesimittari aamuyölläkin useina öinä liikkuu, jossain voi olla vuoto tai vuotava vesikaluste.

– Lisäksi on syytä tehdä vesikalusteiden tarkastuskierroksia, koska asukkaat selvästikin jättävät ilmoittamatta erilaisia vesikalusteiden vikoja.

Lähteet:

Kestävä vedenkäyttö – vedenkäyttöselvitys. Anne Korhonen, Minna Kuusela,
Sari Liski-Markkanen ja Tarja Marjomaa, TTS Työtehoseura, Nurmijärvi 2020.

www.motiva.fi/taloyhtiot

Ei syyllistämistä

Se, että Suomessa tuhlattaisiin vettä, on dosentti Tapio S. Katkon mukaan myytti.

– Esimerkiksi amerikkalaiset käyttävät vettä kaksi kertaa enemmän kuin suomalaiset, mikä saattaa johtua siitä, että siellä asutaan enemmän omakotitaloissa ja joudutaan kastelemaan nurmikkojakin enemmän. Ei vettä pitäisi tietenkään järjettömästi tuhlata, mutta ihmisten syyllistäminen vedenkäytöstä, mihin törmään jatkuvasti uusien opiskelijoiden huolestuneiden kysymysten muodossa, on turhaa.

– Suomen yhdyskuntien veden käyttö on huomattavasti tehostunut viime vuosikymmenien aikana. Enää sitä ei voida mielestäni hirveästi vähentää.

Katko toteaa vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan Hanaa!, että liiallinen veden säästö saattaa olla yhdyskunnissa osin jopa ongelmallinen asia.

– Jos yhdyskuntien verkosto on ylimitoitettu, kuten monin paikoin on asian laita, vesi ei virtaa verkostossa riittävän nopeasti ja tämä voi johtaa laatuongelmiin. Vastaavasti viemäreiden osalta pienempi vesimäärä huuhtoo sakkoja huonommin ja saattaa aiheuttaa ongelmia, Katko kirjoittaa.

Katko on kuitenkin sitä mieltä, että lämpimän veden käyttöön tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Myös vesimittarit saavat häneltä kannatusta.

– On havaittu, että mitä suorempi suhde kuluttajalla on vesilaskuun ja mitattuun kulutukseen, sitä vastuullisemmin tämä käyttää vettä.

Infraa saneerattava

Tampereen yliopiston Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmässä CADWES pitkään toiminut toiminut Katko tuo esiin myös sen, että vedenkäyttöön liittyviä asioita pitäisi tarkastella nykyistä enemmän vesihuollon kokonaisuuden kannalta.

– Vesihuollossa ehdottomasti suurimmat kulut ovat putkistossa. Vedenkäsittely ja jäteveden puhdistus tulevat niihin verrattuina halvaksi. Riippumatta siitä, miten kotitalouksissa käytetään vettä, 80 % vesihuoltolaitoksen kuluista on kiinteitä kuluja, jotka liittyvät verkostoihin ja niiden ylläpitoon. Osuus, johon voidaan kotitalouksien käytöllä vaikuttaa, on siis 20 %.

Vuotoja tulee olemaan vesihuollon putkistoissa aina, mutta ne eivät saisi olla dramaattisia.

– Vuotojen määrä on vähentynyt, mutta verkostojen saneeraukseen pitäisi silti panostaa nykyistä enemmän. Päättäjät pitäisi saadaan tajuamaan infran uudistamiseen tärkeys.

– Vesilaitokset pyörivät omilla tuotoillaan, eivät siis verorahoilla. Ongelmana onkin, että kaupungit vaativat liikaa vesilaitosten tuottoja itselleen sen sijaan, että nämä voisivat käyttää tuottoja infran uudistamiseen.

Lähde: Tapio S. Katko: 2013. Hanaa! Suomen Vesihuolto – kehitys ja yhteiskunnallinen merkitys. VVY.

Teksti: Tiina Raatikainen
Kuva: Pixabay