Kerrostalon koko päätyseinän peittämä kuva iäkkäästä pariskunnasta suutelemassa. Tai metsänneidosta istumassa luonnon keskellä. Muraalit tuovat taiteen keskelle jokapäiväistä elämää, lisäävät viihtyvyyttä ja luovat jopa turvallisuuden tunnetta. Niillä on mahdollista myös peittää ongelmakohtia tai esteettisesti vähemmän onnistuneita rakennusratkaisuja.

Muraalit ovat seinätaidetta, joka on yhä enenevässä määrin löytänyt tiensä myös asuinkerrostaloihin.

– Suomessa oli vuonna 2016 oikea muraalibuumi. Siitä innostus on hiukan laantunut, mutta niitä tehdään edelleenkin paljon ja nyt myös uudiskohteisiin. Muraaleista onkin alkanut tulla vähitellen osa rakentamista. Myös muraalien kirjo on viime vuosina monipuolistunut, kertoo katu- ja yhteisötaitelija Maikki Rantala, joka on tehnyt kerrostalomuraaleja muun muassa Vantaalla Martinlaaksoon, Helsingissä Kannelmäkeen ja Tampereella Vuorekseen.

Rantala toimii myös kaupunkitaiteen suunnittelijana lukuisissa muraalihankkeissa. Helsinki Urban Art -yhdistyksen kanssa Rantala on ollut mukana muun muassa Pasilan taidehankkeessa, jossa kaupunginosan harmaaksi ja ankeaksi koettua ilmettä yhdistys on tähän mennessä kohottanut peräti 80 teoksella.

Pasilassa muraaleja ja muuta katutaidetta on muun muassa betonisissa portaikoissa, rampeissa, siltojen alla ja betonimuureissa. Taloyhtiössäkään koko seinän korkuiset muraalit eivät ole ainut ratkaisu, vaan muraaleja voidaan tehdä myös sokkeleihin, pihaluiskiin, tukimuureihin, piharakennuksiin ja porttikongeihin. Jos taloyhtiössä on huoltamisen kannalta ongelmallisia kohtia, muraaleja voidaan käyttää myös suojaamaan niitä.

– Nämä taloyhtiöille ongelmalliset paikat voivat pysyä vuosiakin hyvässä kunnossa taiteen avulla ja niistä tulee asukkaille merkityksellisiä paikkoja.

Muraalit eivät ole ikuisia, sillä maalilla on maalinpituinen elinkaari. Rantala näkeekin, että asukkailla pitäisi olla 10-20 vuoden välein mahdollisuus luoda uusi kuva asuinalueelleen ja muokata muutenkin omaa ympäristöään.

Aina luvan kanssa

Rantala korostaa, että muraalit ovat aina laillisia, vaikka ne tehtäisiinkin graffittimaisesti spraymaalilla. Muraali vaatii aina vähintäänkin pinnan omistajan luvan. Jos haluaa esimerkiksi teettää muraalin taloyhtiön kohdalla olevaan sähkökaappiin, pitää pyytää verkkoyhtiöltä lupa.

Tämän lisäksi lupakäytännöt vaihtelevat kaupungeittain. Joissakin edellytetään, että hankkeella on pääsuunnittelija ja lupaa pitää hakea kaupungin rakennusvalvonnan lisäksi myös kaupungin julkisivulautakunnalta.

– Toista äärilaitaa edustaa Vantaa, jossa taiteen tekijöihin ja taidetta toivoviin taloyhtiöihin luotetaan. Vantaalla voi pelkästään kiinteistön omistajan luvalla tehdä koko seinän kokoisen muutoksen, mutta se on kyllä aika harvinaista. Yleensä pitää olla vähintäänkin kaupungin rakennusvalvontaan yhteydessä. Oma lupansa tarvitaan usein kadunkäyttöön ja nostimeen. Riippuu ihan siitä, voiko työn tehdä pihan puolella vai pitääkö työskennellä kadulta käsin ja tarvitaanko esimerkiksi liikenteen ohjausta. Pienemmillä paikkakunnilla kaupungin viranomaiset ovat usein todella avuliaita, jotta paikkakunnalle saadaan taidetta.

Lupaprosessiin liittyy naapureiden kuulemisen osaprosessi, jossa naapurustolla on tietyn aikaa oikeus valittaa hankkeesta. Tämäkin vaihtelee kaupungeittain.

– Nämä ovat kaupunkikuvallisia asioita. Joissakin paikoissa suhtaudutaan hyvin rennosti tähänkin, mutta aina on tärkeää pitää naapurusto ja asukkaat hyvin tiedotettuna ja perillä projektista.

Jo syksyllä liikkeelle

Lupien hakemisen ja toisaalta taloyhtiön päätöksentekoprosessin vuoksi kannattaakin olla jo ajoissa syksyllä liikkeellä, jos haluaa seuraavana keväänä tai kesänä päästä seuraamaan muraalin valmistumista omaan taloyhtiöön.

– Aika usein pyyntöjä tulee keväällä, mutta ehdottomasti jo syksyllä tai viimeistään alkuvuodesta, kun taloyhtiöillä on kokoukset, olisi hyvä hetki aloittaa prosessi. Lupaakaan kun ei voi hakea ennen kuin luonnos on tehty.

Rantala suosittelee, että päätökset muraaleista tehtäisiin aina yhtiökokouksessa.

– On hirveän loukkaavaa asukkaita kohtaan, jos tällaisia päätöksiä tehdään kertomatta heille mitään. Muutenkin tulisi viestiä mahdollisimman avoimesti. Olisi hyvä, jos pidettäisiin tapaamisia, joissa asukkaat saavat kommentoida luonnosta ja värivalintoja. Tiedottamista pitäisi muistaa jatkaa myös maalaamisen ajan. Vaikka sen pitäisi olla perusasia taloyhtiössä, sekin voi joskus unohtua.

Laboratorion tarkkaa työtä

Koko prosessiin kannattaa Rantalan mukaan pyytää apua ammattilaistaholta.

– Näitä juttuja pystyy asioihin perehtymätön harvoin riittävässä määrin googlaamalla selvittämään. Street Art Vantaa, Helsinki Urban Art ja Upeart ovat esimerkiksi sellaisia tahoja, joille voi ulkoistaa projektin aikatauluttamisen, taidetoiveiden keräämisen ja taiteilijan buukkaamisen. Taiteilijan valinnassa on otettava huomioon taloyhtiön toiveet ja toisaalta pinta, jolle muraali tullaan tekemään. Esimerkiksi spraymaali ei sovi kaikille pinnoille ja jotkut tekevät vain sillä.

Muraalihankkeissa on huolehdittava myös välineiden ja nostinten hankinnoista. Lisäksi paikalle voidaan pyytää maalivalmistajan edustaja arvioimaan, mikä maalilaatu millekin pinnalle sopii ja miten se pitää pohjustaa. Maalinäytteen voi lähettää maalilaboratorioon, jos esimerkiksi talon kirjoista ei selviä, mitä maalilaatua seinässä on aiemmin käytetty.

– Jos seinä on esimerkiksi hengittävä, sen pitää jatkossakin hengittää. Tämä on äärimmäisen tärkeää ja siksi maalilaboratoriolta pyydetäänkin ohjeet.

Muraalien tekemisessä pitää ottaa huomioon myös taloyhtiön muut remontit. Jos kiinteistön saumoja ollaan uusimassa kahden vuoden kuluttua, muraalia tuskin kannattaa tehdä nyt vaan vasta sitten remontin päälle. Saumausmassoja on myös kahdenlaisia: sellaisia, joihin maali ei tartu ja sellaisia, joiden päälle voi maalata.

– Sama juttu on julkisivuremonttien suhteen, ja niiden päälle niitä on muutenkin järkevää tehdä, kun nostimet ja muut ovat jo paikalla. Pohja ja teos ikääntyvät silloin myös samassa rytmissä.

Rantalan mukaan muraalin teettäminen taloyhtiöön ei ole kallista suhteessa kaikkeen muuhun.

– Esimerkiksi sokkelitaide ei maksa kauheasti. Nyrkkisääntö on, että koko talonpäädyn teosten hinnat lähtevät kymppitonnista ylöspäin. Muraalien tekemisen kulut koostuvat muun muassa materiaalikuluista, nostimen vuokrasta, taiteilijan luonnospalkkiosta, taiteen toteuttamispalkkiosta ja mahdollisista luonnoskierroksista ja lupamaksuista. Ei se siis ihan ilmaistakaan voi olla.

Betonin uusi värikäs elämä

Yleisilmettä synkentäviin ankeisiin betonirakennelmiin saadaan luotua aivan erilainen tunnelma, kun niissä on värikkäitä ja taidokkaita teoksia. Etenkin asemat ja alikulkupaikat tuntuvat usein myös turvattomilta. Aihetta on tutkittukin ja todettu, että muraaleilla saadaan luotua, jos nyt ei lisää turvallisuutta, niin ainakin lisää turvallisuuden tunnetta.

Alikulkukäytävät ja porttikongit eivät ole ehkä niitä arvostetuimpia taiteen sijoituspaikkoja. Rantala muistuttaa, ettei taiteen aina tarvitse päästäkään paraatipaikalle.

– Tärkeämpää on se, että värit vaikuttavat hyvinvointia lisäävästi, ja ympäristö koetaan humaanimpina ja tasa-arvoisempana, ihmiset paremmin huomioon ottavana.

Vantaan Hakunilassa tutkittiin sitä, miten asukkaat kokevat siellä olevat julkiset teokset. Yli 90% vastanneista oli neutraaleja tai positiivisia.

– Joukko, joka ei pidä, että ympäristössä on taidetta, on todella pieni. Taiteilijalle mahdollisuus tehdään julkiseen tilaan ja suuren kokoon tuo tietenkin myös suuren vastuun.

Teksti: Tiina Raatikainen
Kuva: Pasi Markkanen