Kuva: Pauli Seppälä

Virhepysäköinti tolppa- ja vieraspaikoille on taloyhtiöissä jatkuva riesa. Yksityisellä pysäköinninvalvonnalla on selvä tilaus, sillä yksityinen pysäköinninvalvonta saati poliisi ei ehdi ilmiöön puuttua. Kuva: Pauli Seppälä

Yksityisten yritysten kirjoittamien pysäköintivirhemaksujen lainvoimaisuudesta on liikkunut julkisuudessa ristiriitaista tietoa. Kiinteistönomistajat peräänkuuluttavat tilanteen selkiyttävää lakia, jollaista valmistellaankin oikeusministeriössä. Prosessi saattaa kestää jopa ensi vuoteen, sillä lakiesitystä ei ole vielä saatu edes lausuntokierrokselle saati esittelykuntoon.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta rajasi keväällä 2011 väärästä pysäköinnistä sakottamisen viranomaisten reviiriksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin korkein oikeus määritteli yksittäisessä tapauksessa yksityisen pysäköinninvalvontayrityksen kirjoittaman virhemaksun lainvoimaiseksi.

Ainakin maallikon näkökulmasta viestit ovat ristiriitaisia. Taloyhtiöille ja muille kiinteistönomistajille sekava tilanne on turhauttava.

Erityisesti suurimpien asutuskeskusten vilkkaiden alueiden kerrostalotonteilla pysäköinti karkaa käsistä ilman valvontaa. Sellaisen järjestäminen on kuitenkin vaikeaa, koska epätietoisuus vaivaa sekä kiinteistöjen omistajia että autoilijoita.

– Tilanne on kummallinen. Jotkut kuvittelevat, että virheellisestä pysäköinnistä ei joudu vastuuseen eikä sääntöjä tarvitse noudattaa, vaikka kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä kiinteistönsä käytöstä, ihmettelee Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto Rakli ry:n lakimies Johanna Aho.

Muiden muassa kiinteistönomistajia edustavan Raklin näkökulmasta tärkeintä on epämääräisen tilanteen selkiytyminen suuntaan tai toiseen.

– Laki tarvitaan, sillä olennaisinta on saada tilanteeseen selvyys, Aho painottaa.

Myös Kiinteistöliitto ja Isännöintiliitto ovat vaatineet ratkaisua epäselviin pysäköinninvalvontakuvioihin.

Lakiuudistus alkutekijöissään

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson kertoi viime joulukuussa MTV3:lle, että oikeusministeriössä valmistellaan uutta lakiesitystä. Siinä yksityinen pysäköinninvalvonta määritellään viranomaisia avustavaksi toiminnaksi.

Käytännössä uusi laki tarkoittaisi näillä näkymin sitä, että poliisi tai muu viranomainen hyväksyisi yksityisten yritysten kirjoittamat sakot. Samalla osa virhemaksuista tulisi tilittää viranomaisille. Lisäksi pysäköinninvalvontaa harjoittaville yrityksille kaavaillaan kelpoisuusvaatimuksia.

Lainsäädäntöneuvos Jaakko Rautio oikeusministeriöstä kertoo, että ratkaisua kimuranttiin tilanteeseen on työstetty perustuslakivaliokunnan viimekeväisestä linjanvedosta asti. Vaikka alan toimijat peräänkuuluttavat ratkaisua suuntaan tai toiseen, uutta lakia ei ole luvassa kovin nopeasti. Asiaa valmistellaan ministeriössä virkamiestyönä eikä se ole ehtinyt vielä lausuntokierrokselle asti.

– Tämä on meille tietyssä mielessä ylimääräinen asia eikä meillä ole kovin suuria resursseja. Perusajatukset ovat olemassa, mutta tässä on monta liikkuvaa palasta. Lopullinen kannanmuodostus vie aikansa. Kunhan ehdotus on olemassa, on järjestettävä lausuntokierros ja kuultava intressipiirejä, mitä on jossain määrin jo tehtykin, Rautio toteaa.

Hän arvelee, että uuden lakiesityksen saaminen eduskunnan käsiteltäväksi tämän vuoden aikana on mahdollista, muttei uskalla tällaista aikataulua kuitenkaan luvata.

Riittävätkö resurssit lisäbyrokratiaan?

Oikeusministeriön kaavailuissa valta virhemaksujen määräämisessä säilyisi viime kädessä viranomaisilla, kuten perustuslakivaliokunta edellytti. Samalla kuitenkin myös yritystoiminta alalla olisi mahdollista – ainakin teoriassa.

Suomen pysäköintialan liiton puheenjohtaja Juha Sirelius sanoo, että oikeusministeriön suunnitelmia on vaikea kommentoida tietojen ylimalkaisuuden vuoksi. Esimerkiksi viranomaisille tilitettävästä maksusta on paha mennä sanomaan juuta tai jaata, ennen kuin on tiedossa, onko sen suuruus 1, 10 vai 50 prosenttia virhemaksusta.

Sireliusta mietityttää, riittääkö julkisella puolella käsiä lippulappuvuoren perkaamiseen.

– Yksi esillä ollut vaihtoehto on, että yrityksen kirjoittama valvontamaksu menee kunnalle hyväksyttäväksi. Mutta miten kunnilla on resursseja hoitaa niiden hyväksyminen, jos niillä ei ole varaa palkata riittävästi henkilökuntaa tekemään nykyisiäkään töitä, hän kummastelee.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero ehättikin kommentoimaan MTV3:lle, että ”meidän peruslähtökohtanamme on, että mitään lisätehtäviä ei tulisi, kun resurssit eivät riitä nykyisiin tehtäviinkään”.

Virhepysäköinti on jatkuva riesa

Kiinteistöliitosta kerrotaan, että villi ja virheellinen pysäköinti saa liiton puhelimet pirisemään jatkuvasti. Monissa taloyhtiöissä asukkaiden tolppapaikoille, vieraspaikoille tai pelastusteille pysäköidään piittaamattomasti.

Poliisia tai kunnallista pysäköinninvalvontaa – jos paikkakunnalla edes sellaista on – ei saa paikalle kutsumallakaan riittävän nopeasti, jos ollenkaan. Resurssipulassa kamppailevalla poliisilla on kiireellisempääkin tekemistä kuin pysäköinnin valvominen.

Sirelius kertoo, että kysyntää alan palveluille riittää lainsäädännön epämääräisyydestä huolimatta.

– Monesti jo se riittää ongelmien ratkaisemiseen, että yksityinen pysäköinninvalvoja ilmaantuu paikalle, hän sanoo.

Vaikka yksittäiset valvontamaksuriidat kiinnostavat mediaa enemmän kuin harmaa arki, valtaosa ihmisistä kunnioittaa yksityistä pysäköinninvalvontaa siinä missä julkistakin.

---

Soutamisen ja huopaamisen lyhyt historia

Yksityisen pysäköinninvalvonnan piti saada selkeät pelisäännöt keväällä 2011. Hallitus oli valmistellut eduskunnalle lakiesityksen, joka olisi vahvistanut yksityisen pysäköinninvalvonnan aseman samaan tapaan kuin esimerkiksi Ruotsissa. Toisin kävi, ja tilanne menikin ennennäkemättömään solmuun.

Helmikuussa 2011 eduskunnan perustuslakivaliokunta suositteli hylkäämään hallituksen lakiesityksen. Perustuslakivaliokunnan pääargumentti oli, että pysäköinninvalvonta on sellaista julkisen vallan käyttöä, joka kuuluu viranomaiselle. Eduskunnan lakivaliokunta noudatti ohjetta ja hylkäsi esityksen.

Muiden muassa oikeusoppineet professorit Matti Tolvanen ja Olli Mäenpää totesivat perustuslakivalikunnan kannan tarkoittavan, että yksityisten pysäköinninvalvontayritysten kirjoittamia virhemaksuja ei tarvitse maksaa.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo puolestaan epäili perustuslakivaliokunnan linjausta kiireessä tehdyksi.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi puolustautui sanomalla STT:lle, että ”kanta on erittäin tarkkaan ja loppuun asti mietitty. Sitä ei ole tehty kiireessä”.

Helsingin Sanomille Sasi kuitenkin totesi, että ”jos pysäköi alueelle, jossa on kyltti, että näin paljon maksaa, maksu täytyy maksaa”. Sen sijaan silloinen oikeusministeri Tuija Brax ei samaisen HS:n artikkelin mukaan löytänyt perustuslakivaliokunnan lausunnosta tukea kannalle, että maksut pitäisi maksaa.

Määrätynlainen ristiriitaisen informaation kulminaatiopiste saavutettiin, kun korkein oikeus löi kesäkuussa pisteen niin sanotulle ParkCom-jutulle. Siinä yksityishenkilö oli valittanut saamastaan yksityisen pysäköinninvalvontayrityksen määräämästä maksusta. Korkeimman oikeuden kanta oli, että maksu pitää maksaa.

Josko kuviosta onkin lainopillisesti löydettävissä jokin punainen lanka, maallikko on pudonnut kärryiltä aikaa sitten.