Kuva: Pauli Seppälä

Suojauskäsittelyä edeltää perusteellinen pesu, joka tappaa kasvuston juuri-itiöitä myöten.

Peltikatot on suojattu perinteisesti maalaamalla ja kuluvalla vuosituhannella ovat yleistyneet tiilikattojen suojausainekäsittelyt. Käsittelyt ja muut toimenpiteet käsittävä suunnitelmallinen hoito venyttää kattoremonttiväliä ja ehkäisee kalliita yllätyskorjauksia ennalta.

– Yksi normaali kattotiili voi suojaamattomana imeä neljänneskilon vettä itseensä, kertoo toimitusjohtaja Viljo Ahonen Dyny Oy:stä.

Vesi laajenee jäätyessään ja tämä fysiikan laki koskee myös kattotiilen imemää vesimassaa. Jäätyessään vesi poksauttelee tiiltä rikki. Ajan mittaan tiili rapautuu.

Ahonen oli kehittämässä vuosituhannen alussa Dyny-tiilensuoja-ainetta. Hän painottaa, että tiilensuojausaine ei ole pinnoite, vaan syvälle tiilen huokosiin imeytyvä aine.

Se täyttää huokoista tilaa tiilessä ja vähentää sen kosteudenimevyyttä. Mitä vähemmän tiili imee vettä, sitä vähemmän jäätyvä vesi tekee tuhojaan.

– Kyseessä ei ole irti hilseilevä pinnoite vaan kyllästysaine, siloksaanipohjainen impregnointiaine. Siloksaanit ovat piiyhdisteitä, piitä kivessä ja betonissa on luonnostaan. Aine on liuotinohenteinen ja liuotinosuuden tehtävä on kuljettaa siloksaanikiinneaineet tiilen sisään. Liuotin haihtuu pois ja jättää tiilen huokosten tukkeeksi kiinteät ainesosat. Vaikutus on se, että vesi ei tunkeudu enää entiseen tapaan tiilen sisään, mikä vähentää oleellisesti pakkasrapautumista, selostaa Ahonen.

Valuu kuin vesi hanhen selästä

Hattulan Rakennus ja Kattotyö on tehnyt tiilikattojen suojauskäsittelyjä vuodesta 2005. Yrittäjä Santtu Heinonen kertoo, että he käyttävät samalla toimintaperiaatteella toimivaa suojausainetta, jollaisia markkinoilla on nykyisin useita. Hän sanoo tiilikattojen suojauskäsittelymarkkinan alkaneen kehittyä Suomessa tällä vuosituhannella, kun suojausaineita alkoi rantautua Euroopasta.

– Suojausaineen vaikutuksesta vesi valuu helmeillen tiilen pintaa eikä imeydy siihen. Ennen käsittelyä katto pestään pesuaineella, jonka on vaikutettava 10–24 tuntia, jotta mikrobit kuolevat. Tämän vuoksi käsittelyyn tarvitaan ainakin kaksi päivää. Suojaus ja pesu on tärkeää tehdä samalla kertaa. Jos tiilikaton pesee ilman suojausainekäsittelyä, se sammaloituu ja rapautuu nopeasti, sanoo Heinonen.

Myös Ahonen korostaa, että suojausta ei saa tehdä ilman pesua.

– Sammal ja jäkälä on pestävä katolta huolellisesti pois niin, että myös juuri-itiöt kuolevat. Tähän tarvitaan vahvasti emäksinen pesuaine. Huolellinen pesu on melkein yhtä tärkeä työvaihe kuin suojaus.

Kaikille katoille on konstinsa

Heinonen sanoo, että katto kuin katto saa säntillisellä huoltamisella – joka käsittää suojauskäsittelyn lisäksi monta muutakin asia säännöllisesti roskien poistamisesta alkaen – elinikää arviolta ainakin pari vuosikymmentä lisää. Pelkän suojauskäsittelyn vaikutusta on vaikea erottaa tästä kokonaisuudesta, mutta se on ehdottomasti keskeinen palanen kokonaispaketissa.

– Kaikille katemateriaaleille löytyy jonkinlainen suojauskäsittely.

– Peltikatto voidaan suojata maalaamalla tai myös hieman maalia paksummalla pinnoitteella, joka ruiskutetaan katolle. Pinnoitetta käytetään erityisesti, jos kattoa ei ole käsitelty pitkään aikaan mitenkään, jolloin maali menestyy siinä pinnoitetta huonommin. Jos peltikatto on maalauskelpoisessa kunnossa, se on aina suositeltavin vaihtoehto.

– Peltikaton maalaus ja pinnoitus lisäävät huomattavasti katteen elinikää ja parantavat myös ulkonäköä. Galvanoidulle peltikatolle suojaus tai maalaus on välttämätön, sillä muuten se ruostuu ennen pitkää. Uuden sinkityn katon asennuksen jälkeen pellin täytyy antaa hapettua. Hapettuminen kestää muutamia vuosia katon sijainnista riippuen. Meren rannalla hapettuminen on nopeampaa kuin sisämaassa. Aiemmin on ollut nyrkkisääntö ”kaksi vuotta katon teosta”, nykyisin kokemuksiemme mukaan mieluummin kolme tai neljä vuotta kuin kaksi. Aikaa tärkeämpi seikka riittävän hapettumisen varmistamiseksi on pellin ulkonäkö. Hyvin hapettunut pelti ei kiillä, vaan pelti muuttuu mattapintaiseksi. Sopiva huoltomaalausväli peltikatolle on noin kymmenen vuoden välein katosta riippuen.

Viherkatto vahingossa

Heinonen kertoo, että huopakatoillekin on suoja-aineita ja erilaisia pinnotteita, mutta niille on harvemmin tarvetta. Huopakatolle kerääntynyttä sammalta ja muuta ainesta on syytä harjata tai pestä pois aika ajoin. Huoltamattoman huopakaton elinkaari on lyhyempi kuin huolletun.

– Tyypillisin huopakattojen käsittely on painepesu, joka on tehtävä kevyesti, jotta katetta suojaava kivisirotepinta ei irtoa.

Taloyhtiössä on hyvä tiedostaa, että ”säästämällä” rahaa huoltotoimia lykkäämällä ampuu lopulta itseään jalkaan. Heinonen naurahtaa nähneensä joskus niin sammaloituneita huopakattoja, että rakennukseen on epähuomiossa tullut vuosien mittaan hankittua viherkatto.

– Moni isännöitsijä ymmärtää hoidon päälle, mutta on sellaisiakin taloyhtiöitä, joissa katolle ei ole tehty mitään aikoihin, jolloin katto on jo päässyt niin huonoon kuntoon, että se pitäisi uusia välittömästi. Katolla ei käy kukaan ja ongelmat usein huomataan vasta, kun vesi tulee katolta sisään. Siinä vaiheessa kaikki vaihtoehdot ovat kalliimpia kuin ennakoiva huolto varsinkin, jos on jo syntynyt vesivahinkoja, sanoo Heinonen.

---

VTT:n tutkimaa

VTT testasi vuonna 2004 Dyny-tiilensuoja-aineen vaikutusta tiilen pakkasenkestävyyteen. Kokeessa käytettiin koekappaleina tiilistä muurattuja muureja. Tutkimusselostuksessa todettiin seuraavaa:

”Suoritetussa kokeessa tiilet, joita ei ollut käsitelty suoja-aineella, vaurioituivat kaikki toistuvan pakkasrasituksen vaikutuksesta. Vaurioituminen oli pääsääntöisesti erittäin voimakasta, ja useassa tapauksessa vain muurauslaastin sitova vaikutus oli estänyt palojen irtoamisen tiilistä.”

”Käsittelemättömän muurin huono kestävyys oli odotettua, koska kokeessa käytetty tiilityyppi tiedettiin aiempien kokemuksien perusteella kestävyydeltään erittäin huonoksi. Tähän viittasi myös tiilen poikkeuksellisen korkea vedenimukyky, joka mittausten mukaan oli lähes 21 p-%.”

”Suoja-aineella käsitellyssä tiilimuurissa 40 % tiilistä säilyi kokeessa kokonaan ehjänä, ja muidenkin tiilien vaurioitumisaste oli pääsääntöisesti pienempi kuin käsittelemättömässä muurissa.

”Tehtyjen havaintojen perusteella suoja-aineen vaikutus perustuu siihen, että se alentaa tehokkaasti käsitellyn pinnan vedenimukykyä. Tämä näkyi siten, että kokeeseen kuuluvan sadetuksen yhteydessä suihkutettu vesi muodosti tiilipintaan pisaroita, jotka valuvat pintaa pitkin alas, kun taas käsittelemätön tiilipinta imi suihkutetun veden rakenteeseen.”