Mikäli hiljaisetkin äänet kuuluvat selvästi seinien läpi, vika löytyy todennäköisesti kiinteistön ääneneristyksestä ja tilannetta voidaan parantaa esimerkiksi muiden remonttien yhteydessä.

Muista huoneistoista tai porraskäytävältä kantautuvat äänet voivat tuoda naapurit liiankin lähelle omaa asumiskokemusta. Se, mikä kenenkin mielestä on häiritsevää ääntä, on toki subjektiivinen asia, mutta olipa kyseessä sitten askelten kopina, puheensorina tai WC:n vetäminen lähihuoneistossa, sopu asukkaiden kesken saattaa olla helposti koetuksella, jos asumisen äänet koetaan häiritsevän voimakkaina.

Jatkuvaan ja kovaääniseen metelöintiin voidaan puuttua taloyhtiön järjestyssäännöillä, mutta jos seinänaapurin normaali puheääni kantautuu huoneistoon niin, että puheen sisältökin on erotettavissa, ääneneristystä ei ole todennäköisesti tarpeeksi. Taloyhtiön vastuulla on huolehtia siitä, että kiinteistön ääneneristys on sen rakennusajankohdan vaatimusten tasolla. Jos ääneneristys ei kuitenkaan täytä terveydensuojelun vaatimuksia, sitä on parannettava – mutta miten?

A-Insinöörien akustiikkasuunnittelun yksikönjohtaja Mikko Kylliäinen on perehtynyt muun muassa taloyhtiöiden ääneneristykseen, ja niiden ongelmat ovatkin hänelle tuttuja:

– Useimmiten taloyhtiöille tehtävät työt ovat erilaisten ongelmien ratkaisemista. Esimerkiksi vanhassa rakennuksessa on ääneneristävyyden osalta puutteita tai joku talotekninen järjestelmä toimii meluisasti.

Niiden ohella taloyhtiöille tehdään myös paljon äänitasojen mittauksia, ja usein ratkaisua voi kaivata esimerkiksi asuinkerrostalon yhteydessä sijaitseva meluisa tila, kuten päivittäistavarakauppa tai yökerho. Osa taloyhtiöiden kyselyistä koskettaa Kylliäisen mukaan määräyksiä tai teknisiä puutteita, jotka voi korjata, mutta loppujen lopuksi osa niistä kuuluu enemmän taloyhtiön järjestyssääntöjen alueelle.

Ääneneristystä on säännelty jo vuosikymmeniä

Rakennusten ääniolosuhteita koskevia säädöksiä on Suomessa ollut 1920-luvulta lähtien. Tällöin ääniolosuhteista annettiin vaatimuksia kuitenkin vain sanallisesti, ja niiden täyttymistä ei voitu juurikaan todentaa.

– Meillä on ollut säädöstasoiset määräykset Suomessa vuodesta 1975, ja ennen sitä on ollut 1950-luvun puolivälistä saakka ohjeita. Rakennusvalvontaviranomaiset ovat edellyttäneet ohjeiden noudattamista oikeastaan 1960-luvun alusta lähtien. Ja jo 1950-luvun puolivälissä, kun ensimmäiset ohjeet annettiin, meillä oli Euroopan mittakaavassa ihan huipputasoiset vaatimukset ääneneristykselle, huomauttaa Kylliäinen.

Vaikka määräyksiä ja ohjeistuksia onkin ollut olemassa, niiden käytännön toteutuminen on vaihdellut vuosikymmenten mittaan. Kylliäisen mukaan 1950-luvun rakennusten osalta ohjeiden taso täyttyi vielä varsin hyvin, mutta 1960–70-luvulla, jolloin rakentamisen määrä kasvoi huikeasti, rakennustekniikkakin muuttui ja vaatimustaso täyttyi heikommin.

– Silloin tapahtui aika paljon rakennusvirheitä, eli rakenteissa on reikiä ja aukkoja, jotka aiheuttavat ääneneristyksessä puutteita. Ne ovat tosin helposti korjattavissa, hän toteaa.

Kuitenkin jo 1980-luvulta lähtien alkanut kehitys on johtanut siihen, että nykyisin vaatimustaso ääneneristyksen suhteen täyttyy asuinkiinteistöissä lähes täysin. Vaikka rakennusvirheitäkin voi tulla, Kylliäinen korostaa, että ääneneristys on Suomessa ollut jo vuosikymmeniä Euroopan kärkitasoa.

Ongelmia aikakaudelle tyypillisistä rakenneratkaisuista

Kerrostaloissa tyypillisiä ongelmia ääneneristyksen suhteen ovat esimerkiksi askeläänten kulkeutuminen huoneistosta toiseen välipohjan läpi tai seinärakenteita pitkin, tai esimerkiksi kulkuäänien kantautuminen porraskäytävästä sisälle huoneistoon. Jokainen kiinteistö on toki tapaus sinänsä, mutta osa ongelmista voi johtua ihan aikakaudelle ominaisista rakennusmateriaaleista ja -käytännöistä.

– 1960–70-luvun taloissa tyypillinen ongelmakohta on elementtien saumat, jotka saattavat olla huonosti valettuja ja niiden tiiveys kehno. On tullut sellaisiakin tilanteita vastaan, että kun huoneessa ottaa jalkalistan pois, seinän alapuolelta voi työntää käden naapurin huoneeseen, päivittelee Kylliäinen. Hän tarkentaa, että näin isot raot eivät ole toki aivan jokapäiväisiä. Pienempiä rakoja on enemmän, ja jo hyvinkin kapea, vaikka puolen millin rako voi riittää kuitenkin pilaamaan huoneiston ääneneristyksen.

Toinen tyypillinen ongelmakohta ovat patteriputkien läpiviennit, joissa ei ole välttämättä tiivisteitä ollenkaan. Vanhemmissa rakennuksissa saattaa olla myös tyypillistä, että ilmanvaihtokanavien kautta voi asuntoon kantautua puhetta naapurihuoneistosta – varsinkin liesituulettimen äärellä.

– Ja jos mennään vanhempaan rakennuskantaan, etenkin pääkaupunkiseudulla sotien välisen rakennuskannan kanssa on se ongelma, että niissä on käytetty kipsikuonaseinää, joka on ääneneristävyydeltään hyvin vaatimaton, kertoo Kylliäinen.

1930-luvun rakennuksissa on puolestaan ristiinraudoitettuja betonilaattoja, jotka ovat kantavuuden kannalta erittäin tehokkaita pienillä rakennepaksuuksilla, mutta joiden ääneneristävyys on ongelma. Päällekkäisten huoneistojen välillä saattaa olla vain sadan millimetrin paksuisia välipohjia. Tyypillisesti puulattia saattaa olla vielä suoraan betonin päällä, eikä välissä ole mitään vaimentavaa kerrosta.

– Tuon aikakauden rakenteissa on myös kevytbetoniseiniä, jotka ovat nimensä mukaisesti kevyitä. Kun massaa ei ole, niiden ääneneristävyyskin on heikko, huomauttaa Kylliäinen. Sodanjälkeisissä rakennuksissa saatettiin myös käyttää sahajauhotiiliä, jotka ovat normaalitiiliä kevyempiä ja joiden ääneneristävyys on kehno massan puutteen vuoksi.

Normaalia asumisen ääntä vai häiritsevää melua?

Ihmiset voivat kokea hyvinkin erilaiset äänenvoimakkuudet häiritsevinä, ja aina ongelmia ääneneristyksen suhteen ei koeta siis aivan koko taloyhtiössä. Voisiko yksittäisen kerrostalohuoneiston ääneneristystä yrittää parantaa ilman suurta remonttia, esimerkiksi verhoilemalla seinäpintoja tai kattoa kipsilevyillä?

– Ihan helposti ei voi. Se tarkoittaisi sitten uusia rakennekerroksia, eli laitettaisiin koolaus tai ranka seinän eteen ja sitten levykerros siihen rankaan lisää, toteaa Kylliäinen. Pelkkä panelointi ei hänen mukaansa auta, jos paneeleja laitetaan vain suoraan olemassa olevan rakenteen pintaan: massan tuoma lisäys on silloin niin mitätön, että kyse on vain desibelin kymmenyksistä.

Vääränlainen lattiapinnoite tai lattiaremontin aikana unohtunut askeläänieriste voi lisätä alapuoliseen huoneistoon kantautuvaa askeleiden ääntä, mitä sitten joudutaan korjaamaan uusilla rakennekerroksilla tai vaihtamalla rakennekerroksia.

– Askelääneneristys saattaa olla tässä mielessä vähän hankalampi korjata. Myös korkomaailma voi tulla ongelmaksi: uudet kerrokset eivät saisi nostaa lattiaa, muuten ovet ja kaapistot menevät helposti uusiksi, muistuttaa Kylliäinen.

Porraskäytävästä huoneistoon kantautuvaa melua voi puolestaan vaimentaa vaihtamalla ovi ääneneristävämpään versioon – tai sitten ihan vain tiivistämällä se paremmin.

– Oven tiivisteet kuluvat, tai niitä ei ole ollut ollenkaan. On myös sellaisia postiluukullisia ovia, joissa ei ole maininnan arvoista ääneneristävyyttä ellei mukana ole myös sisäpuolinen ovi, jonka monet vievät varastoon säilöön, kertoo Kylliäinen.

Jos taloyhtiön lapsilla on tapana sähkötellä innokkaasti toisilleen kolistelemalla pattereita, ääni kantautuu valitettavan helposti rakennuksessa putkistoa ja patterilevyä pitkin. Runkoäänen osalta ei helppoja korjausvaihtoehtoja ole, joten asiaan ei voi juuri puuttua muuten kuin järjestyssääntöjen kautta.

Ääneneristävyyden parantaminen remonttien yhteydessä

Taloyhtiölle voi olla helpointa parantaa huoneistojen ääneneristystä jonkin muun saneerauksen yhteydessä. Kylliäinen kuitenkin harmittelee, että hyvin harvoin sitä tehdään. Ainakin pitäisi huomioida se, että ääneneristystä ei sentään heikennettäisi remontin yhteydessä tahattomasti. Myös vuoden alussa uudistuneet rakentamismääräykset edellyttävät tätä.

Taloyhtiössä olisikin hyvä tehdä äänitasojen mittaus ennen remonttia, suunnitella esimerkiksi päällysteet sen mukaisesti ja mitata äänitasot tarvittaessa vielä uudestaan remontin jälkeen.

– Putkiremontin yhteydessä voisi tilkitä elementtien saumoissa olevat reiät ja patteriputkien läpivientien reiät. Ne eivät varmaan tule kovin usein kuitenkaan mieleen, tai että ne olisi helppo hoitaa samalla ja nostaa sillä asuntojen viihtyvyyttä ja arvoa, toteaa Kylliäinen.

Suuntaa antavana ohjeena voi käyttää vanhan rakennuskannan ääneneristävyydestä tehtyä selvitystä, jota Kylliäinen oli laatimassa vuonna 2013 ympäristöministeriön toimeksiannosta. Selvityksessä on esitetty ohjeita ääneneristyksestä korjaushankkeissa sekä rakennusten korjaus- ja muutostöihin liittyviä tilanteita, joissa ääneneristävyys on otettava huomioon.

– Jos pitää ääneneristävyyttä merkittävänä tekijänä, oppaan avulla voi myös miettiä, minkä ikäiseen kiinteistöön muuttaa.

Lähde: Jesse Lietzen ja Mikko Kylliäinen: Asuinkerrostalojen ääneneristävyyden vertailu vanhojen mittaustulosten perusteella (Ympäristöhallinnon ohjeita 1 / 2014)

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuvat: Dreamstime