Uudistuva jätelaki tuo mukanaan tiukempia lajitteluvaatimuksia taajamissa sijaitseville vähintään viiden huoneiston taloyhtiöille.

Euroopan Unionin jätedirektiivin tavoitteet kierrätyksen lisäämiseksi tiukentuivat vuonna 2018. Vuodelle 2025 kierrätystavoite on nyt 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä, mutta vuoteen 2035 mennessä tavoite nousee jo 65 prosenttiin.

Ympäristöministeriön materiaalitalous-ryhmän neuvotteleva virkamies Sirje Stén kertoo EU:n kunnianhimoisten tavoitteiden taustalla olevan perimmiltään ajatus ilmastonmuutoksesta ja resurssien paremmasta hyödyntämisestä. Tarkoituksena on, että käyttöön otetut resurssit pidettäisiin kierrossa mahdollisimman pitkään ympäristön säästämiseksi.

Suomi ei ole ollut tässä kuitenkaan aivan mallioppilas. Vuonna 2018 Euroopan komissio antoi Suomelle suosituksia yhdyskuntajätteen kierrätystä lisäävistä toimista.

– Huomattavaa on, että viimeiset 10 vuotta kierrätysaste on ollut meillä noin 40 prosenttia, vähän päälle tai vähän alle. Se ei ole muuttunut mihinkään, vaikka biojätteen keräys on laajentunut ja muovinkeräystä tullut enemmän, toteaa Stén.

Kierrätysprosentti on pysynyt samana, sillä kierrätyksen ohella valitettavasti myös jätteen määrä on kasvanut samaa tahtia. Kirittävää meillä siis riittää. Roskapusseistamme pitäisi saada jatkossa kierrätettyä suhteessa huomattavasti enemmän jätettä kuin mitä tähän mennessä.

Uusi laki laajentaa lajitteluvelvoitteita

Parhaillaan valmistelussa oleva uusi jätelaki pyrkii kasvattamaan Suomessa kerätyn yhdyskuntajätteen kierrätystä.

– Tällä hetkellä lajitteluvelvoitteet ovat olleet kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä, mutta nyt ne tulisivat lakiin, kertoo Stén.

Laki on kuitenkin vasta luonnosvaiheessa, eikä sitä ole otettu vielä artikkelin kirjoitushetkellä eduskunnan käsittelyyn. Hän kommentoi lain sisältöä ja tulevia lajitteluvelvoitteita siis vain olemassa olevan luonnoksen pohjalta, mutta arvioi, ettei niihin ole enää odotettavissa merkittäviä muutoksia.

Kun jätelaki aikanaan sitten tulee voimaan, se muun muassa velvoittaa kaikki taajamissa sijaitsevat, vähintään viisi huoneistoa sisältävät kiinteistöt lajittelemaan muovin, kartongin, lasin, metallin ja biojätteen. Tämän toteuttaminen tuottaa siis tulevaisuudessa varsinkin pienemmille taloyhtiöille uutta pähkäiltävää.

Samat lajitteluvelvoitteet kaikille

Aiemmin lajitteluvelvoitteet määriteltiin alueittain kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä, mutta uusi jätelaki tuo nyt samat tavoitteet kaikkiin kuntiin ympäri Suomen. Perussääntönä velvoitteet ovat siis kaikkialla samat, ja yksittäinen kunta voi saada niihin kevennystä vain erityistapauksissa ja tietyin laissa säännellyin ehdoin.

Stén huomauttaa, että kiristyvät lajitteluvelvoitteet eivät koske vain kaupunkeja, vaan vähintään viiden asunnon kiinteistöjä kaikissa pienemmissäkin taajamissa. Lisäksi esimerkiksi biojätteen erilliskeräys tulee muutaman vuoden siirtymäajalla pakolliseksi kaikissa kiinteistöissä yli 10 000 asukkaan taajamissa.

– Mutta kotikomposti kelpaa edelleen vaihtoehdoksi biojätteen erilliskeräykselle.

Tavoitteisiin pääsyä ei sysätä kuitenkaan vain kotitalouksien niskaan. Stén kertoo tiukentuvien lajitteluvelvoitteiden koskevan myös yrityksiä.

– Kaikkien laskelmien mukaan tälläkään ei vielä saavuteta kierrätystavoitteita, elleivät ihmiset oikeasti rupea tehokkaammin lajittelemaan jätteitään, hän muistuttaa.

Lisälajittelusta myös lisää kustannuksia

Kasvaville lajitteluvelvoitteille on tarvetta, mutta ne aiheuttavat taloyhtiöille toki myös uusia kuluja.

– Kun lajittelua tulee lisää, eihän se jätehuolto sinänsä halpene, toteaa Stén.

Lisäämällä lajittelua taloyhtiö voi kuitenkin yrittää pitää jätehuoltonsa kustannukset edes osapuilleen samoissa lukemissa. Tämä riippuu kuitenkin muun muassa kunnasta ja siitä, miten laajasti taloyhtiössä on siihen mennessä lajiteltu jätteitä.

– Aina, kun on enemmän keräyksiä, se tuo kustannuksia, mutta yleensä sekajäte on lajiteltua kalliimpaa, hän lisää.

Lajitellun jätteen pitäisikin Sténin mukaan tulla jo tänä päivänä taloyhtiöille halvemmaksi kuin lajittelemattoman sekajätteen. Hän huomauttaa, että nyt asia tulee vielä vahvemmin mukaan myös jätelakiin.

– Kunnallisen maksujärjestelmän pitää olla sellainen, että se kannustaa lajitteluun, hän painottaa.

Useimmiten taloyhtiön jätehuoltokustannukset perustuvat jätteen tilavuuteen ja jäteastioiden tyhjennysväliin. Varsinkin kun muovi lajitellaan pois sekajätteestä, voidaan saada säästöjä. On siis myös taloyhtiön etu, että asukkaat lajittelevat jätteensä.

Monilokerokeräys on pienen taloyhtiön ratkaisu

Uusi laki velvoittaa taloyhtiöitä sellaistenkin jätelajien erilliskeräykseen, jotka ovat niissä aiemmin menneet muitta mutkitta sekajätteeseen. Varsinkin pienemmän taloyhtiön jätekatoksessa voi olla kuitenkin niukalti tilaa. Miten uusien jätelajien keräyksen voisi sitten toteuttaa?

Stén mainitsee yhtenä ratkaisuna monilokerokeräyksen, jota on käytössä monin paikoin eri puolilla Suomea.

– Samaan jäteastiaan saadaan erilaisia lokeroita, joihin saa eri jätelajeja. Ne tyhjennetään lokeroautoilla, joissa jätteet menevät eri lokeroihin autossakin.

Näin eri jätelajeille ei tarvita erillisiä keräysastioita, joten tilaakaan ei paljoa tarvita. Stén kuitenkin huomauttaa tämän onnistuvan lähinnä pienemmissä, 5–9 asunnon kiinteistöissä, ei isoissa kiinteistöissä.

– Niissä tulee jätettä niin paljon, ettei yksi lokero riitä siihen.

Yhteiskeräys ja korttelikeräys vaihtoehtona

Uusien jätelajien erilliskeräyksen järjestäminen vaatii taloyhtiöltä omaa aktiivisuutta ja paneutumista. Stén vinkkaa, että naapuritaloyhtiöt voisivat järjestää jätteenkeräyksen myös yhteistyössä keskenään.

– Kiinteistöt voivat sopia naapuritalon kanssa, että teidän pihalle tulee biojäte ja meille metallijäte.

Jos kaavoitus vain sallii, joillain asuinalueilla jätteidenkeräys on voitu toteuttaa myös niin sanottuna korttelikeräyksenä. Nämä ovat hänen mukaansa kuitenkin usein uudempia alueita, sillä vanhoilla asuinalueilla tilaa ei yleensä ole siihen riittävästi.

– Jätelaki sallii myös korttelikeräykset, vaikka ne eivät nyt olisi ihan siinä taloyhtiössä, mutta kuitenkin lähempänä kuin nykyiset Rinki-pisteet.

Kiinteistöjen keräyspisteiden lisääntyessä uuden jätelain myötä alueellisten Rinki-keräyspisteiden määrä todennäköisesti vähenee. Stén huomauttaa, että ne tulee kuitenkin järjestää niin, että ne palvelevat hyvin niitä kiinteistöjä, joilla ei ole omaa kiinteistökohtaista keräystä.

Mitä voi lajitella – ja mitä ei

Kierrätysaste ei kuitenkaan nouse, jos kotitaloudet eivät innostu lajittelemaan jätteitään. Stén kehottaa taloyhtiöitä varustamaan jätepisteensä lajitteluohjeilla ja tarjoamaan asukkailleen jäteneuvontaa. Ohjeita voi saada myös kuntien jäteneuvonnasta.

Harmillisen usein taloyhtiöiden jätekatokseen saattaa eksyä suuria esineitä tai jätettä, joka ei sinne alkuunkaan kuulu, kuten sähkö- ja elektroniikkalaitteita.

– Sittenhän kaikki taloyhtiössä maksavat siitä, kun joku tuo sellaisen jätepisteeseen, Stén toteaa.

Taloyhtiön kannattaisikin hänen mielestään informoida asukkaitaan siitä, mitä jätepisteessä lajitellaan, mutta myös siitä, mitä siellä ei lajitella.

– Sellaisia vinkkejä, että mihin viedä ne laitteet, joita ei voi lajitella, tai huonekalut, joista halutaan eroon. Sitä esimerkiksi harvemmin tiedetään, että mikroaaltouunia pienemmät sähkölaitteet voi viedä marketteihin.

Biojätteen lajittelu vähentää ruokahävikkiä

Ohjeistamisen lisäksi taloyhtiö voi auttaa asukkaita lajittelussa myös konkreettisillakin keinoilla. Pääkaupunkiseudulla Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä on tehnyt yhteistyötä opiskelija-asuntosäätiö HOASin kanssa jakamalla säätiön asuntoihin biojätepusseja. Stén vinkkaa, että tavallisetkin taloyhtiöt voisivat ostaa biojätepusseja ja jakaa niitä asukkailleen.

– Se ei ole kovin suuri kustannus. Jos on vaikka isokin taloyhtiö, vuoden pussit saa aika pienellä summalla.

Hän huomauttaa, että tutkimusten mukaan biojätteen lajittelu auttaa hahmottamaan, miten paljon taloudessa syntyy ruokahävikkiä. Se johtaakin usein myös ruokahävikin vähentämiseen. Ympäristöministeriö käynnisti lokakuussa valtakunnallisen Rakasta joka murua -kampanjan, jolla pyritään vähentämään ruokahävikkiä ja lisäämään biojätteen keräystä.

Stén kertoo suomalaisilta tulevan ruokahävikkiä yllättävän paljon. Usein sen määrää ei edes täysin tiedosteta. Lajittelun lisäksi hänen mielestään olisikin hyvä kiinnittää huomiota jo siihen, että jätettä syntyisi ylipäätään vähemmän.

– Sehän on se kaikkein suurin ympäristöteko, ettei tulisi sitä jätettä.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Freepik