Ilmanvaihdon puutteet voivat aiheuttaa ongelmia niin asuinrakennuksen asumisviihtyvyydelle kuin sen kunnollekin. Ilmanvaihto onkin siis syytä huomioida myös taloyhtiön remonttien yhteydessä – säännöllistä huoltoa unohtamatta.

Tunkkainen sisäilma, epämiellyttävät hajut ja ikkunoiden huurtuminen ovat tyypillisiä sisäilmaongelmia, joita kerrostaloasukkaat saattavat huoneistoissaan kokea. Etenkin keittiön ilmanvaihto koetaan helposti puutteellisesti.

Aalto-yliopiston LVI-tekniikan professori Risto Kososen tiedossa ei ole, miten yleisiä asuinkerrostalojen sisäilmaongelmat Suomessa tarkalleen ovat, sillä asiasta ei ole juuri tehty tilastointia. Aihetta tarkasteltaessa täytyisi hänen mukaansa luokitella ensin asuinkerrostaloissa käytetyt ilmanvaihtojärjestelmät. 

– Vanhemmissa rakennuksissa on painovoimaista ilmanvaihtoa, 1960-luvun jälkeen ryhdyttiin käyttämään koneellista poistoilmanvaihtoa ja viimeiset kymmenkunta vuotta koneellista poisto- ja tuloilmajärjestelmää, hän havainnollistaa. 

Kososen mukaan sisäilman laadun suhteen keskustelua herättävät esimerkiksi ruuankäryn tai tupakansavun leviäminen ja saako taloyhtiössä tupakoida. Viime kesäiset helleaallot ovat kuitenkin nostaneet esille entistä enemmän myös asuinkerrostalojen lämpötilaan liittyvät ongelmat.

Ylilämpenemisestä tullut varteenotettava ongelma

Ylilämpeneminen on Kososen mukaan tällä hetkellä olennaisin asuinkerrostaloissa vastaan tuleva sisäilmaongelma. Siihen liittyy myös paljon tutkimustoimintaa. 

– Ilmasto lämpenee, ja sitä kautta joudutaan miettimään uudelleen rakenteiden kosteusvaurioriskejä ja miten lämpeneminen vaikuttaa rakennusten sisälämpötiloihin. 

Hän toteaa ylilämpenemisen olevan kovin korkeilla lämpötiloilla viihtyisyyden sijaan jopa terveyskysymys. Ylilämpeneminen aiheuttaa terveysriskejä etenkin erityisryhmille kuten ikääntyneille.

– Viime kesä oli vielä poikkeuksellisen lämmin, hän huomauttaa. 

Vaikka ilmaston lämpenemisestä puhutaan Kososen mukaan yleisesti keskilämpötilan nousuna, poikkeukselliset ääri-ilmiöt ja helleaallot ovat nekin merkittävä huolenaihe. Niiden tutkimukseen onkin saatu hyvin rahoitusta.

Ympäristöministeriön säädökset määrittelevät, millaisia tulevaisuuden rakentamismääräysten pitäisi käytännössä olla. Kosonen kertoo, että tämän selvittämiseksi tehdään laajaa tutkimustyötä, jossa on mukana myös lääketieteen ja kansanterveyden osaamista. Ilmatieteen laitos on laatinut tutkimuksen tueksi erilaisia ilmastomalleja, joissa on huomioitu päästövähennysten toteutuminen ja missä määrin ilmaston lämpenemiseen onnistutaan niiden avulla vaikuttamaan. 

Ylilämpenemisen huomioimista on hankaloittanut juuri tutkitun säätiedon puute. Uudiskohteiden jäähdytys on riippunut enemmän tai vähemmän yksittäisten suunnittelutoimistojen osaamisesta. 

– Tällä hetkellä Suomessa ei ole vakiintunutta tapaa laskea jäähdytystarvetta eli säätietoa, Kosonen toteaa, mutta kertoo tarvitun säädatan olevan tutkimusryhmällä parhaillaan työn alla.

Kaksi eri lainsäädäntöä säätelevät

Asuinrakennusten ylilämpenemiseen liittyy kaksi eri lainsäädäntöä. Näistä ensimmäinen ovat ympäristöministeriön säädökset, jotka koskevat rakennuksen suunnitteluvaihetta.

– Suunnittelun yhteydessä pitää tarkistaa, etteivät asunnot lämpene liian paljon, kertoo Kosonen. Tätä varten rakentamismääräyskokoelmassa on vaatimus, ettei asuntojen huonelämpötila saa ylittää 27 asteen jäähdytysrajan arvon enempää kuin 150 astetunnin verran kesä-elokuun aikana. Kahden asteen ylitys viiden tunnin ajan on 10 yhteensä astetuntia.

Viime vuonna nuo raja-arvot ylittyivät käytännössä helposti. Kosonen huomauttaa, että asuinrakennusten suunnittelun heikko lenkki on säädata. Voimassa oleva säädata on tehty enemmän lämmitystä kuin jäähdytystarkoitusta varten. Sitä ollaan kuitenkin parantamassa

Ympäristöministeriön lainsäädäntö vaikuttaa kuitenkin vain rakennusvaiheen aikana. Jo olemassa olevien asuinrakennusten lämpötilaa säätelee asumisterveyslainsäädäntö. Erityisryhmien kohdalla asuinkiinteistön käyttövaiheen aikana sisälämpötila ei saisi ylittää 30 astetta. Kosonen toteaa, että käytännössä se kuitenkin ylitetään hellejaksojen aikana. 

– Tämä on pohdinnassa THL:n alla, että onko se rajattu oikein. Tyypillisenä vuotena 300–400 henkeä kuolee ylilämpenemiseen.

Ilmanvaihto uusitaan usein energiaremontin yhteydessä

Ylenpalttisen tiivistämisen ja lisälämmöneristämisen vaikutus rakennusten ilmanvaihtoon huomattiin Kososen mukaan jo 1970-luvulla ensimmäisen energiakriisin aikana. Hän toteaa, että ilmanvaihdon tarpeet osataankin yleensä huomioida suurten remonttien suunnittelussa. 

Rakennukset ovat kuitenkin yksilöllisiä. Ei ole tyystin mahdotonta, että ilmanvaihtoa heikennettäisiin tahattomasti taloyhtiön suuren remontin yhteydessä. Myös keinot tehostaa ilmanvaihtoa vaihtelevat tapauskohtaisesti. 

– Kun mennään vanhaan rakennuskantaan, jossa on painovoimainen ilmanvaihto, siellä jouduttaisiin rakentamaan kaikki uudestaan. Löytyykö edes paikka, mihin asennetaan ne laitteet? 

Asuinkerrostaloissa ei Kososen mukaan yleensä ryhdytä ilmanvaihtoremonttiin, vaan ilmanvaihtoa saatetaan parantaa jonkin muun perusparannuksen tai energiaremontin yhteydessä. Hän arvioi monien kiinteistönomistajien vaihtavan samalla käyttöön koneellisen poisto- ja tuloilmanvaihtojärjestelmän juuri nykyisten energiamääräysten vuoksi. 

Ideaalitilanteessa hän arvioi koneellisen poisto- ja tuloilmanvaihdon voivan olla hyvä ratkaisu sekä energiatehokkuuden että ilmanvaihdon laadun kannalta. Etenkin julkiset toimijat kuten kaupungit valitsevat kohteitaan saneeratessa usein juuri koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon ja sen lisäksi lämmöntalteenoton.

Ilmamäärien tasapainottaminen tärkeää 

Kosonen korostaa ilmamäärien säätämisen ja tasapainottamisen olevan erittäin tärkeitä rakennuksen ilmanvaihdon toiminnalle. Ongelmia voi ilmetä etenkin jos useampi asukas tehostaa ilmanvaihtoa samanaikaisesti liesituulettimella.

– Jos ilmanvaihtokanavistoa ei ole suunniteltu riittävän väljäksi ja tasapainotettu oikein, tehostaminen voi aiheuttaa tilanteen, että ilmavirrat eivät jakaudu oikein. Ei saada sitä suunniteltua ilmamäärää.

Kun tulo- ja poistoilman määrät poikkeavat merkittävästi toisistaan, asunnosta tulee yli- tai alipaineinen, mikä johtaa epäpuhtauksien leviämiseen sisäilmassa. Kosonen huomauttaa uusien rakennuksien olevan vielä nykyisten energiamääräysten mukaisesti hyvin tiiviitä, joten poikkeamat erottuvat selvästi.

– Paine-ero voi aiheuttaa sen, että jos huoneessa on paljon kosteutta, kokataan tai muuta, ilman suhteellinen kosteus on suuri. Ylipaine ajaa kosteutta rakenteiden rakoihin, ja tulee kosteuskuormaa. 

Hän mainitsee ilmanvaihdon haasteena myös niin sanotun savupiippuilmiön, joka voi olla korkeiden asuinrakennusten riesana talvella. Ilmiössä ilmavirrat ryhtyvät kulkeutumaan lämpötilaerojen vuoksi väärään suuntaan etenkin kovilla pakkasilla. 

– Korkeimmissa rakennuksissa ylimpien kerrosten ikkunat saattavat huurtua, kun ilma lähtee painamaan ulos asunnoista.

Ongelma korjautuu rakennuksen tiiveyden parantamisella, jolloin ilmavirratkin saadaan taas hallintaan.

Kaikki ilmanvaihtojärjestelmät vaativat huoltoa 

Koneellisessa ilmanvaihdossa ilmanvaihtokone voi olla joko huoneistokohtainen tai rakennus- tai porraskäytäväkohtainen, mikä on Kososen mukaan nykyisin tavallista.

– Keskitetyssä on ne hyvät puolet, että kustannukset ovat halvempia ja huolto saadaan tehtyä helpommin, kun laite on yleisissä tiloissa. 

Jos laitteet sijaitsevat asukkaiden huoneistoissa, esimerkiksi niiden suodattimien vaihto voi muodostua ongelmaksi. Kosonen huomauttaa sen, kenelle suodattimen huolto kuuluu, voivan jäädä toisinaan epäselväksi.

– Tänä päivänä aika monet ihmiset eivät ymmärrä näitä laitteita, puhumattakaan siitä, että olisi kykyä avata jonkin ilmanvaihtokoneen päätylevy ja ottaa pois ja vaihtaa suodattimia, hän sanoo.

– Kun puhutaan, että nykyaikainen painovoimainen ilmanvaihto on huoltovapaa, se ei aivan pidä paikkansa. Siinäkin on huoltokohteita.

Suodattimien hankkiminen ja vaihtaminen on kustannus ja toimenpide, joka tulisi tehdä säännöllisesti. Kosonen korostaa, että painovoimaisenkin ilmanvaihdon huolto tulisi järjestää jotenkin, joko opastamalla asukkaat siihen tai huoltoyhtiön voimin.

– Jos sitä huoltoa ei tehdä, käytännössä laitteet tukkeutuvat eivätkä hetken päästä enää toimi. Kun tällainen laite on huollettu, se pystyy pitämään ilmavaihdon kunnossa.

Teksti: Mari Pihlajaniemi
Kuva: Dreamstime.com